Avustajakoiran kouluttaminen

Avustajakoirat koulutetaan Kemiössä, kuten kerrotaan muun muassa Avustajakoira ry:n sivuilla. Koulun nim ion Axxell Brusaby. Täällä Suomessa avustajakoirien koulutuksen on katsottu olevan kaikkine oheistoimintoineen kansainvälisesti mitattuna varsin korkeatasoista.

Koulu vastaa pentujen hankinnasta, terveystarkastuksesta ja koulutuksesta. Se myy koulutetut koirat Invalidiliitolle sen jälkeen, kun ne ovat läpäisseet käyttöönottotarkastuksen. Koulutukseen tulevat koirat valitaan tarkoin. Avustajakoirien tulee olla fyysisesti terveitä sekä luonteeltaan sopivia. Koirat eivät saa osoittaa aggressiivisuutta, puolustushalua tai liiallista terävyyttä. Jokaisen koiran, joka luovutetaan käyttäjälleen, tulee läpäistä katsastuskoe. Siinä testataan niiden luonnetta ja taitotasoa.

Avustajakoirat koulutetaan positiivisen ehdollistamisen menetelmällä. Sitä kutsutaan myöskin naksutinkoulutukseksi. Se tarkoittaa, että oikeita suorituksia palkitaan ja vahvistetaan. Virheelliset toiminnot jätetään puolestaan huomioimatta. Tulevan avustajakoiran koulutus alkaa jo pentuna. Osa pennuista syntyy suoraan koululle ja osa ostetaan sitten vasta koulutusikäisinä. Jokaisella pennulla on oma hoitaja. Hän huolehtii eläimen hoitamisesta ja pitää sitä kotonaan. Hoitajat ovat maaseutuoppilaitoksen opiskelijoita.

Pennut tulevat koululle opiskelijoiden mukana. Sillä välin, kun opiskelijat käyvät tunneillaan pennuilla on omaa opetusta. Niiden päivä koostuu lyhyistä koulutustuokioista, leikistä toisten koirien kanssa, ympäristöharjoituksista, metsälenkeistä ja toki levosta. Koirien ollessa noin vuoden vanhoja niiden luusto kuvataan ja samalla tarkistetaan, että ne ovat terveitä. Vain terveet koirat saavat jatkaa koulutusta. Koulutuksessa painotetaan erityisesti eläimen hallintaa kaikissa tilanteissa. Sen tulee tehdä siltä pyydetyt asiat, mutta myös sietää häiriöitä, kuten vaikkapa toisia koiria ja esimerkiksi juoksevia lapsia. Perustottelevaisuuden lisäksi näille koirille opetetaan tavaroiden nostaminen ja ovien avaaminen.

Kouluttaminen jatkuu erityistarpeiden opiskelulla sen jälkeen, kun koiralle on valittu sopiva käyttäjä. Kullekin koiralle opetetaan juuri niitä taitoja, joita sen tuleva käyttäjä tarvitsee. Esimerkiksi sähköpyörätuolia käyttävä henkilö ei tarvitse eläimeltä tuolin vetoapua, mutta ovien avaaminen ja valojen sytyttäminen ovat koiralle tärkeitä taitoja. Vastaavasti kävelevän käyttäjän kohdalla tärkeää on se, että eläin osaa kulkea käyttäjänsä rinnalla rauhallisesti ja tukea vaikeissa paikoissa.

Tämän prosessin jälkeen koulutettu koira luovutetaan uudelle käyttäjälleen. Kaikille uusille koirakoille järjestetään aina koulutusjakso. Sen aikana käyttäjä oppii paljon koirista, niiden käyttäytymisestä, hoidosta ja pääsee harjoittelemaan käytännön tilanteita avustajakoiransa kanssa. Luovutusjakso on edellytys hyvän yhteistyön saavuttamiseksi koirakon välille.

Jaakko Marttila, 

Kynnyksen harjoittelija      

Liikuntavammaisen avustajakoira

Avustajakoiran tunnistaa joko valjaista tai liivistä, kertoo Invalidiliitto internet-sivuillaan. Kyseinen koira käyttää aina työssään joko liiviä, valjaita tai reppua. Näissä kaikissa on avustajakoiratunnus. Koiran ollessa työasussaan sitä ulkopuoliset ihmiset tai eläimet eivät saa lähestyä sitä, jotta sillä on täysi työrauha ja käyttäjä saa avustajansa jakamattoman huomion. Tällöin vältytään mahdollisilta vaaratilanteilta ja väärinkäsityksiltä.

Avustajakoira on fyysisesti vammaisten ja toimintarajoitteisten käyttäjien yksilöllisiä tarpeita vastaavaksi koulutettu apuväline. Se avustaa käyttäjäänsä päivittäisissä toimissa. Koira voi olla se ratkaiseva tekijä, joka mahdollistaa henkilön itsenäisen elämän, sekä liikkumisen että pärjäämisen. Se edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Koira tukee muun muassa käyttäjänsä itsenäistä ja yhdenvertaista osallistumista arkeen, kuten työhön, opiskeluun ja harrastuksiin.

Tämä monipuolinen apulainen kykenee tekemään monia asioita. Se nostaa pudonneita esineitä, noutaa nimettyjä tavaroita, kuten puhelimen ja avaimet, avaa ovia ja sulkee laatikoita, painaa katkaisimia kuten valokytkimiä ja hissin painikkeita, laittaa esineitä laatikkoon ja koriin, avustaa pukeutumisessa, riisumisessa ja kodinaskareissa. Näiden lisäksi se avustaa esimerkiksi kaupassa käymisessä ja muilla asiointimatkoilla. Koira kykenee myös kantamaan esimerkiksi roskapussia. Sille voidaan opettaa muitakin taitoja käyttäjän tarpeiden mukaan.

Tällekin koiralle on sallittu pääsy kaikkialle. Tämä siksi, että tarkoitus tarjota tukea siellä, missä käyttäjä liikkuu. Koiralla on siis vapaa pääsy kauppoihin, ravintoloihin, sairaaloihin, virastoihin ja harrastustiloihin. Koirat, jotka ovat saaneet avustajakoira-statuksen, matkustavat esimerkiksi lentokoneen matkustamossa ja tulevat tarvittaessa mukaan jopa pitkillekin ulkomaanmatkoille.

Tämä nelijalkainen kumppani tukee käyttäjäänsä kokonaisvaltaisesti. Se lisää käyttäjänsä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Koira vahvistaa psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Se kannustaa myös ulkoilemaan ja harrastamaan. Koira tuo myös lisää sosiaalisia kontakteja ja turvallisuuden tunnetta.

Avustajakoiria on tällä hetkellä töissä noin 70, mainitsee Avustajakoira ry internet-sivuillaan. Ensimmäiset tähän tehtävään valmistuneet koirat ovat valmistuneet vuonna 1994.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija

Lait apuna opaskoiran käyttäjän arjessa

Opaskoiraa käyttävälle kuuluu monia oikeuksia. Näihin kuuluu muun muassa lupa mennä koiran kanssa sellaisiin julkisiin tiloihin, joihin niin sanotun lemmikkikoiran kanssa ei pääse, kertoo Näkövammaisten liitto internet-sivuillaan. Tärkeää on huomata, ettei työssä oleva opaskoira ole lemmikki. Se on ensisijaisesti apukeino, joka mahdollistaa vammaisen henkilön yhdenvertaisen aseman. Kyseinen nelijalkainen apulainen tukee näkörajoitteisen itsenäistä elämää ja samalla ehkäisee syrjäytymistä ympäröivästä yhteiskunnasta.

Koiran avulla näkövammainen kykenee asioimaan itsenäisesti ja kulkemaan itsekseen. Lisäksi hän voi matkustaa julkisissa joukkoliikennevälineissä ja suoriutuu arkiaskareista. Koira on helppo tunnistaa sen päällä olevista valjaista, jotka ovat joko keltaiset tai nahanväriset. Nelijalkainen kumppani tietää olevansa töissä, kun sillä on valjaat päällä. Tällöin koira on hyvin näkymätön, eikä aiheuta minkäänlaista häiriötä. Jokaisella opaskoiran käyttäjällä on opaskoirakortti, jonka avulla henkilö voi tarpeen tullen todistaa olevansa opaskoiran käyttäjä.

Lähtökohtaisesti opaskoiran kanssa on oikeus mennä minne vain. Nämä oikeudet on turvattu lailla. Koiran kanssa saa mennä ruokaostoksille, teatteriin, elokuviin ja harrastustiloihin. Opaskoiraa käyttävällä henkilöllä on tietysti aina oikeus päästä omalle työpaikalleen, kouluun tai oppilaitokseen.

Kaikissa tapauksissa koiran käyttäjällä on oikeus päästä koiransa kanssa ravintoloiden ja muiden elintarvikehuoneistojen asiakastiloihin. Ravintoloita velvoittavassa elintarvikehygieniaa koskevassa asetuksessa, jonka on laatinut maa-ja metsätalousministeriö, kohtaan 1367/2011 on nimeen omaan säädetty poikkeus opaskoirien osalta. Ravintoloitsija ei siis voi evätä opaskoirallisen henkilön sisäänpääsyä vedoten koiran mukana olemiseen. Mikäli ravintolassa on koiran tuontikieltoa ilmaiseva kyltti, se ei koske opaskoiria. Ravintolan pitäjä voi päästää ravintolaansa myös lemmikkikoiria, mutta opaskoiran kohdalla tämä ei ole kiinni omistajan luvasta vaan koiran sisäänpääsy on sallittava aina.

Yhdenvertaisuuslaki kieltää minkäänlaisen syrjinnän vammaisuuden perusteella. Vammaisen henkilön tulee mahdollisuuksien mukaan saada yhdenvertaisesti yleisesti tarjolla olevia palveluita ja tavaroita, koulutusta ja työtä. Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset. Mukautusten tarkoituksena on ensisijaisesti mahdollistaa yhdenvertaisuuden toteutuminen sekä tukea itsenäistä ja täysimääräistä osallistumista. Mukautuksia ovat esimerkiksi erillisen sisääntulon järjestäminen allergiselle ja koiralliselle. Valitaan yleisiin tiloihin nihkeäpyyhittäviä pintoja ja tehostetaan siivousta.

Myös rikoslaki kieltää syrjimisen. Opaskoiran käyttäjän sisäänpääsyn evääminen voi täyttää jopa syrjinnän tunnusmerkit. Ketään ei saa asettaa huonompaan asemaan vammaisuuden perusteella.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija                              

Opaskoiran kouluttaminen on vaativaa puuhaa

Opaskoiraa koulutettaessa otetaan huomioon ennen kaikkea, että se koulutetaan toiselle ihmiselle. Näin ollen on pidettävä mielessä sellainenkin seikka, että koira tulee henkilölle, jolla ei välttämättä ole entuudestaan minkäänlaista kokemusta koirista, kertoo Näkövammaisten liiton opaskoirakoulu internet-sivuillaan.

Aivan ensimmäiseksi koiralle opetetaan suoraan kulkeminen. Suuntaa ei siis saa vaihtaa, ellei toisin mainita. Suojatien etsiminen opetellaan jo varhain ja eläimen tulee kyetä käskystä hakemaan suojatie joko oikealta tai vasemmalta. Näiden lisäksi koira oppii koulutuksen aikana pysähtymään suojatien eteen. Sen kuuluu etsiä käyttäjälleen esimerkiksi ovet, tiskit, penkit ja se pysähtyy myös portaiden kohdalle. Eteen tulevien esteiden väistäminen tapahtuu kiertämällä ne. Jos kyseinen toimenpide aiheuttaa vaikkapa vaaratilanteen tai tilaa sen suorittamiselle ei ole, koira pysähtyy esteen eteen odottamaan lisäohjeita.

Tehtävät lenkit eivät ole koiran kanssa asioita opetettaessa kovinkaan pitkiä. Tämä johtuu siitä, että opittavaa asiaa on runsaasti ja erityisesti nuorella nelijalkaisella keskittymiskyky on rajallinen. Kun lenkit alkavat sujua ja oppimista tapahtuu, liikkumisympäristöä voidaan laajentaa ja samalla vaikeuttaa. Kuitenkin koiran kannalta on täysin eri asia tallustella jossakin tuppukylässä kuin Helsingin keskustassa. Toisaalta, jotkin koirat eivät välttämättä jaksa keskittyä riittävästi rauhallisessa ympäristössä vaan suorastaan vaativat vähän vauhtia ja ehkäpä siihen rinnalle vaarallisia tilanteitakin. Vastaavasti toiset nelijalkaiset kumppanit tallustelevat rauhallisesti samoja reittejä vuosi toisensa perään varsin tyytyväisinä.

Keskeistä tässä prosessissa on muistaa kaikkien koirien erilaisuus. Se vaikuttaa yhtälailla tulevaan koirankäyttäjän valintaan. Ihmisiä kun on erilaisia ja yksi kouluttajien tärkeimmistä tehtävistä on katsoa mahdollisimman yhteensopivat parit koirien ja käyttäjien joukosta. Aikaa tähän kuluu, kun asioita pohditaan ja suunnitellaan. Monia asioita on pantava merkille ja palapelin osaset on pyrittävä sovittamaan kohdilleen. Osa haluaa itselleen rauhallisen asiointikaverin, mutta toiset sellaisen, jonka kanssa pystyy lähtemään pururadalle juoksemaan.

Tämä operaatio on perusteellinen. Siinä noudatetaan laadittua 20 viikon koulutusohjelmaa. Pääpaino on positiivisessa vahvistamisessa, ja hommassa käytetään klikkeriä. Tämä nopeuttaa tiettyjen seikkojen opettamista ja koiran oppimista. Koiran työskentelyyn tulee lisää varmuutta ja tarkkuutta. Sen ensisijaisena tehtävänä on helpottaa sokean ihmisen liikkumista paikasta toiseen. Työskentely perustuu lähtökohtaisesti opeteltuihin reitteihin ja jo aikaisemmin opeteltuihin kaavoihin.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija                                        

Opaskoiran kanssa liikenteessä

Opaskoiran kanssa kuljettaessa koira ja sen käyttäjä kulkevat pääasiassa tien vasenta reunaa. Tämä parivaljakko voi kulkea myös tien oikeaa reunaa, kertoo Opaskoirayhdistys RY verkkosivuillaan. Koira osaa etsiä käskystä suojatien ja sen kohdalla se pysähtyy aina. Suojatien se kykenee etsimään joko oikealta tai vasemmalta puolelta. Liikennemerkeistä sillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä, joten koirankäyttäjä päättää, milloin katu ylitetään ja antaa siitä komennon valjaiden toiseen päähän.

Antaessaan tietä opaskoiralliselle autoilijan olisi hyvä pysäyttää autonsa kokonaan. Näin näkövammainen voi olla varma kuljettajan aikeista. Vastaavasti polkupyöräilijän tulisi kilauttaa ajopelinsä kelloa ja tehdä sen jälkeen ohitus mahdollisimman etäältä. Samoin koiraa ulkoiluttavan olisi hyvä antaa ainakin jonkinlainen äänimerkki itsestään. Tämä siitä syystä, että näkörajoitteinen havainnoi ympäristöään pääosin kuulon varassa. Koira skannaa ensisijaisesti ympäristöään, ja sen pyrkimyksenä on viedä käyttäjänsä määränpäähän mahdollisuuksien mukaan turvallisesti.

Kyseinen nelijalkainen kumppani kykenee sujuvasti sukkuloimaan mainostelineiden ja tolppien seassa. Näiden lisäksi suuressa ihmisjoukossa puikkelehtiminen onnistuu hyvin. Kuitenkin äkkinäiset tilanteet saattavat aiheuttaa koirakolle jonkinlaisia murheita. Esimerkiksi kadunreunaan pysäköity auto ja samaan aikaan aukeava ovi ei ehdi välttämättä kiinnittää parivaljakon huomiota. Näin voi tapahtua myös ulospäin aukeavien ovien ja ulkonevien portaiden kohdalla, erityisesti kapeilla jalkakäytävillä.

Maantiellä opaskoirakko puolestaan kulkee tien vasenta reunaa. Vasemmalle päin kääntyvän tien koira ilmaisee sisentämällä risteävää tietä muutaman metrin verran. Sitten se pysähtyy ja kääntää rintamasuunnan suoraan jatkuvaa tietä kohden. Tämän jälkeen koiran käyttäjä antaa tien ylityskäskyn. Matka jatkuu suoraan oikealle kääntyvälle tielle. Kun koiralle annetaan käsky etsiä tie oikealta, sen pitää pysähtyä. Sen jälkeen eläimen on käännettävä rintamasuunta niin, että matkanteko etenee risteävän tien vasenta reunaa pitkin.

Lenkkeileminen koiran kanssa onnistuu. Sen kanssa voi harrastaa muun muassa juoksemista, hiihtoa ja sauvakävelyä. Tällöin koira kulkee käyttäjänsä edellä opasvaljaisiin kiinnitetyn joustavan narun varassa. Opaskoiran tunnistaa joko nahan- tai valkoisenvärisistä valjaista.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija                                          

Nelijalkaisen kumppanin hakeminen

Opaskoira haetaan ensisijaisesti oman asuinkunnan sairaanhoitopiiristä. Arvion koiran tarpeesta tekee omalla kohdallani Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n liikkumistaidon ohjaaja. Hän kartoittaa liikkumistani valkoisen kepin kanssa ja tekee arvionsa perusteella suosituksen opaskoiran saamiseksi. Tämän jälkeen menee jonkin aikaa ja päätös tipahtaa kirjeitse postilaatikosta. Suositus lähetetään näkövammaisen asuinpaikkaa lähinnä olevaan opaskoirien koulutuspaikkaan.

Hakuprosessin alkupuolella selvitetään myös, minkälaisen koiran käyttäjä haluaa. Eli haluaako näkövammainen sellaisen koiran, joka tallustelee leppoisasti omaan tahtiinsa vai vauhtihirmun, jonka kanssa voi mennä juoksemaan vaikkapa pururadalle.

– Koiran ottaminen vaatii käyttäjältään paljon, kertoo HUS:n liikkumistaidon ohjaaja Nea Marjanen.

Koiran saa 18 vuotta täyttänyt itsekseen asuva henkilö, jolla on vakituinen työ- tai asuinpaikka. Tämä perustuu siihen, että koiralle opetetaan tietyt reitit, joita sitten kuljetaan. Jos reitti vaihtuu tiuhaan, se sekoittaa koiran toimimista. Opaskoiran saaminen edellyttää myöskin, että sen omistaja kykenee huolehtimaan niin itsestään kuin koirastaan.

Koiraa ei saa siinä tapauksessa, jos näkörajoitteinen ei asu itsekseen eikä kykene huolehtimaan itsestään, saati koirasta. Jos asuu vielä esimerkiksi vanhempiensa kanssa, asia tulkitaan niin, että vanhemmat vastaavat opastamisesta. Tärkeintä on muistaa, että eniten aikaa koko prosessissa vie koiran kanssa kulkemisen opetteleminen, koska maamerkit ovat täysin erilaiset kuin valkoisen kepin kanssa liikuttaessa.

Koiran kanssa liikkumisen opettelu vaatii todella paljon aikaa ja Nea Marjanen toteaakin, että opetellessaan kulkemaan opaskoiran kanssa näkövammaisella ei tulisi olla opettelua häiritseviä seikkoja, vaan siihen tulisi pystyä keskittymään täysillä.

– Tärkein seikka koiran saamiselle on näkövammaisen näkökyky. Koiran saa ensisijaisesti sokea henkilö, mutta vaikeasti heikkonäköisetkin ovat oikeutettuja opaskoiraan.

Tämän nelijalkaisen niin kutsutun ”apuvälineen” saaminen edellyttää, ettei vaikeasti heikkonäköinen kykene liikkuessaan hyödyntämään näkökykyään. Mikäli näkökykyä kykenee hyödyntämään, koirasta ei ole hyötyä, koska tässä tapauksessa koiran käyttäjä itse ohjaa sitä, mihin suuntaan koira menee. Näin ei kuitenkaan tule olla, vaan koirankäyttäjän tulee luottaa eläimeen ja eläin vastaa suunnasta. Koira siis huolehtii ohjaamisesta ja sen käyttäjä antaa tarvittavat käskyt.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija      

Apuvälineet näkövammaisen arjessa

Näkövammainen käyttää arjessa selviytymiseen monenlaisia apuvälineitä. Liikkumista helpottavat valkoinen keppi ja opaskoira. Valkoisen kepin näkörajoitteinen henkilö voi ostaa apuvälineitä myyvästä liikkeestä nimeltä Aviris. Kyseinen kauppa sijaitsee Helsingissä Näkövammaisten Liitto ry:ssä, osoitteessa Marjaniementie 74. Liike palvelee koko Suomea ja toimittaa tuotteet tarvittaessa postitse. Valkoisen kepin kustantaa ensisijaisesti oman asuinkaupungin apuvälineyksikkö. Omalla kohdallani se oli Espoon apuvälineyksikkö.

Kansaneläkelaitos eli Kela vastaa hintavien apuvälineiden myöntämisestä ja niiden kustantamisesta. Tämä organisaatio myöntää esimerkiksi kannettavan tietokoneen erikoisohjelmineen. Kela myöntää tämän laitteen ensisijaisesti työ-ja opiskelukäyttöön. Siksi Kelan tulee tietää, missä apuvälineitä tarvitseva opiskelee tai työskentelee ja kuinka kauan. Kansaneläkelaitos tukee vammaisen opiskelua. Saatujen tietojen avulla kartoitetaan, minkälaiset apuvälineet soveltuvat opiskeluun parhaiten.

Kansaneläkelaitos vastaa myös lukutelevision myöntämisestä. Laitteen jälleenmyyjänä toimii kuitenkin Aviris. Kela päättää hintavien apuvälineiden huoltamisesta ja kustantaa tarvittavat toimenpiteet. Lukutelevisiosta tekee suosituksen Näkövammaisten liitto. Suositus lähetetään sitten Kelan Lahdessa toimivaan yksikköön, joka vastaa apuvälineasioista. Tämän jälkeen asia käsitellään ja annetaan joko myönteinen tai kielteinen päätös. Pääasiassa päätös on kuitenkin positiivinen. Negatiiviseen päätöksen on oltava jokin painava syy.

Maksullisten ruudunlukuohjelmien myöntäminen asiakkaan käyttöön on Kelan vastuulla. Tällaisia ohjelmia ovat muun muassa JAWS, joka tulkitsee tietokoneen näyttöä synteettisen puheen kautta. Synteettisessä puheessa ei ole lainkaan äänenvaihteluita eikä äänenpainoja, kuten ihmisen puheessa. Kyseinen ohjelma on englanninkielinen ja se tuotetaan Yhdysvalloissa. Itse olen käyttänyt puheohjelmaa jo useamman vuoden ajan päivittäin.

Pistenäyttö kuuluu myös hintavien laitteiden kategoriaan. Senkin saaminen edellyttää Kelan päätöstä. Suosituksen välineestä tekee Näkövammaisten liitto. Kyseinen laite on ollut itselläni käytössä jo useamman vuoden, ja käytän sitä joka päivä. Luen sillä pääasiassa erilaisia tekstejä. Pistenäyttöjä on langallisina ja langattomina. Oma näyttöni on USB-johdolla käytettävä.

Skanneristakin on paljon iloa. Sen saamiseksi tarvitaan Kelan päätös. Sillä pystyy skannaamaan esimerkiksi lehtiä ja vaikkapa postissa tulleen paperisen laskun. Tarvittaessa verkkopankissa käytettävät avainluvut voi skannata itselleen esimerkiksi txt- tai word-muotoon. Tätä laitetta olen käyttänyt vain jonkin verran.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija              

Näkörajoitteisena julkisissa joukkoliikennevälineissä

Bussin pysäyttäminen onnistuu käyttämällä bussinpysäytyskylttiä, jossa on keltainen pohja ja numerot isolla koolla mustalla värillä. Siinä on numerot myös pistekirjoituksella. Bussi tulee näkörajoitteisen kohdalle niin, että auton etuovi on aivan matkustajan edessä. Oven avauduttua kuljettaja yleensä sanoo bussin numeron. Heti kuljettajan takana on näkörajoitteisille varattu paikka. Itse istun heti kuljettajan takana aina jos mahdollista. Silloin kuljettaja voi auttaa tarvittaessa. Aina se ei kuitenkaan onnistu etenkään, jos auto on täynnä.

Helsingin seudun liikenteen joukkoliikennevälineissä näkövammaisen ei tarvitse näyttää kulkuvälineessä olevalle matkakortin lukijalle korttiaan, jos matkustajalla on valkoinen keppi tai opaskoira. Näkörajoitteinen matkustaja voi mennä kulkuneuvossa suoraan istumaan. Bussissa saan poistua kyydistä etuovesta. Samoin raitiovaunussa. Metroissa ja junissa ei ole erikseen tiettyjä paikkoja näkövammaisia varten.

Lähijunaliikenteessä asemakuulutuksista on apua, koska niistä tiedän missä ollaan menossa. Jos kuulutukset eivät syystä tai toisesta toimi, tilanne on hitusen tukala. Tällöin pitää arvata missä ollaan tai vaihtoehtoisesti kysyä joltakulta kanssamatkustajalta. Jos reitti on jo tuttu, pystyy laskemaan pysäkit. Näin tietää missä ollaan ja milloin jäädä pois. Istumapaikan löytäminen on täydessä junassa kieltämättä hankalaa. Useimmiten saa seistä koko matkan. Joskus joku tarjoaa istumapaikkaansa, mutta ei suinkaan aina.

Kaukojunissa oikeaan junaan löytää saattopalvelun avulla. Kyseinen palvelu tulee tilata VR:n asiakaspalvelusta viimeistään kaksi vuorokautta ennen matkaa. Saattopalvelua tilatessa tulee kertoa junalipun varausnumero ja päivä sekä kellonaika, jolloin on lähdössä. Lisäksi tulee kertoa mistä mihin on menossa, minkä vuoksi tarvitsee saattopalvelua ja tarvitseeko sitä myös määränpäässä. VR:n tarjoamaa saattopalvelua voivat toki käyttää esimerkiksi myös liikuntarajoitteiset.

Metrossa asemakuulutuksista on hyvinkin paljon apua. Niistä on hyötyä, koska asemien väli on lyhyt. Aina asemakuulutukset eivät kuitenkaan kuulu metrossa. Tällöin on vain laskettava pysäkkien lukumäärä sillä reitillä, jota käyttää. Näin voin varmistua siitä, että jään oikealla pysäkillä kyydistä pois. Metrossa istumapaikan löytäminen ei sen täynnä ollessa ole lainkaan helppoa. En nimittäin näe, missä sattuu olemaan vapaata tilaa. Maanalaisella kulkiessani ei juuri kukaan koskaan tarjoa omaa istumapaikkaansa vaunun ollessa pullollaan ihmisiä. Lähinnä minulle tarjotaan joskus apua mennessäni kyytiin. Samoin käy silloin tällöin juna-asemalla.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija