Näkörajoitteisena julkisissa joukkoliikennevälineissä

Bussin pysäyttäminen onnistuu käyttämällä bussinpysäytyskylttiä, jossa on keltainen pohja ja numerot isolla koolla mustalla värillä. Siinä on numerot myös pistekirjoituksella. Bussi tulee näkörajoitteisen kohdalle niin, että auton etuovi on aivan matkustajan edessä. Oven avauduttua kuljettaja yleensä sanoo bussin numeron. Heti kuljettajan takana on näkörajoitteisille varattu paikka. Itse istun heti kuljettajan takana aina jos mahdollista. Silloin kuljettaja voi auttaa tarvittaessa. Aina se ei kuitenkaan onnistu etenkään, jos auto on täynnä.

Helsingin seudun liikenteen joukkoliikennevälineissä näkövammaisen ei tarvitse näyttää kulkuvälineessä olevalle matkakortin lukijalle korttiaan, jos matkustajalla on valkoinen keppi tai opaskoira. Näkörajoitteinen matkustaja voi mennä kulkuneuvossa suoraan istumaan. Bussissa saan poistua kyydistä etuovesta. Samoin raitiovaunussa. Metroissa ja junissa ei ole erikseen tiettyjä paikkoja näkövammaisia varten.

Lähijunaliikenteessä asemakuulutuksista on apua, koska niistä tiedän missä ollaan menossa. Jos kuulutukset eivät syystä tai toisesta toimi, tilanne on hitusen tukala. Tällöin pitää arvata missä ollaan tai vaihtoehtoisesti kysyä joltakulta kanssamatkustajalta. Jos reitti on jo tuttu, pystyy laskemaan pysäkit. Näin tietää missä ollaan ja milloin jäädä pois. Istumapaikan löytäminen on täydessä junassa kieltämättä hankalaa. Useimmiten saa seistä koko matkan. Joskus joku tarjoaa istumapaikkaansa, mutta ei suinkaan aina.

Kaukojunissa oikeaan junaan löytää saattopalvelun avulla. Kyseinen palvelu tulee tilata VR:n asiakaspalvelusta viimeistään kaksi vuorokautta ennen matkaa. Saattopalvelua tilatessa tulee kertoa junalipun varausnumero ja päivä sekä kellonaika, jolloin on lähdössä. Lisäksi tulee kertoa mistä mihin on menossa, minkä vuoksi tarvitsee saattopalvelua ja tarvitseeko sitä myös määränpäässä. VR:n tarjoamaa saattopalvelua voivat toki käyttää esimerkiksi myös liikuntarajoitteiset.

Metrossa asemakuulutuksista on hyvinkin paljon apua. Niistä on hyötyä, koska asemien väli on lyhyt. Aina asemakuulutukset eivät kuitenkaan kuulu metrossa. Tällöin on vain laskettava pysäkkien lukumäärä sillä reitillä, jota käyttää. Näin voin varmistua siitä, että jään oikealla pysäkillä kyydistä pois. Metrossa istumapaikan löytäminen ei sen täynnä ollessa ole lainkaan helppoa. En nimittäin näe, missä sattuu olemaan vapaata tilaa. Maanalaisella kulkiessani ei juuri kukaan koskaan tarjoa omaa istumapaikkaansa vaunun ollessa pullollaan ihmisiä. Lähinnä minulle tarjotaan joskus apua mennessäni kyytiin. Samoin käy silloin tällöin juna-asemalla.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija