Nelijalkaisen kumppanin hakeminen

Opaskoira haetaan ensisijaisesti oman asuinkunnan sairaanhoitopiiristä. Arvion koiran tarpeesta tekee omalla kohdallani Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n liikkumistaidon ohjaaja. Hän kartoittaa liikkumistani valkoisen kepin kanssa ja tekee arvionsa perusteella suosituksen opaskoiran saamiseksi. Tämän jälkeen menee jonkin aikaa ja päätös tipahtaa kirjeitse postilaatikosta. Suositus lähetetään näkövammaisen asuinpaikkaa lähinnä olevaan opaskoirien koulutuspaikkaan.

Hakuprosessin alkupuolella selvitetään myös, minkälaisen koiran käyttäjä haluaa. Eli haluaako näkövammainen sellaisen koiran, joka tallustelee leppoisasti omaan tahtiinsa vai vauhtihirmun, jonka kanssa voi mennä juoksemaan vaikkapa pururadalle.

– Koiran ottaminen vaatii käyttäjältään paljon, kertoo HUS:n liikkumistaidon ohjaaja Nea Marjanen.

Koiran saa 18 vuotta täyttänyt itsekseen asuva henkilö, jolla on vakituinen työ- tai asuinpaikka. Tämä perustuu siihen, että koiralle opetetaan tietyt reitit, joita sitten kuljetaan. Jos reitti vaihtuu tiuhaan, se sekoittaa koiran toimimista. Opaskoiran saaminen edellyttää myöskin, että sen omistaja kykenee huolehtimaan niin itsestään kuin koirastaan.

Koiraa ei saa siinä tapauksessa, jos näkörajoitteinen ei asu itsekseen eikä kykene huolehtimaan itsestään, saati koirasta. Jos asuu vielä esimerkiksi vanhempiensa kanssa, asia tulkitaan niin, että vanhemmat vastaavat opastamisesta. Tärkeintä on muistaa, että eniten aikaa koko prosessissa vie koiran kanssa kulkemisen opetteleminen, koska maamerkit ovat täysin erilaiset kuin valkoisen kepin kanssa liikuttaessa.

Koiran kanssa liikkumisen opettelu vaatii todella paljon aikaa ja Nea Marjanen toteaakin, että opetellessaan kulkemaan opaskoiran kanssa näkövammaisella ei tulisi olla opettelua häiritseviä seikkoja, vaan siihen tulisi pystyä keskittymään täysillä.

– Tärkein seikka koiran saamiselle on näkövammaisen näkökyky. Koiran saa ensisijaisesti sokea henkilö, mutta vaikeasti heikkonäköisetkin ovat oikeutettuja opaskoiraan.

Tämän nelijalkaisen niin kutsutun ”apuvälineen” saaminen edellyttää, ettei vaikeasti heikkonäköinen kykene liikkuessaan hyödyntämään näkökykyään. Mikäli näkökykyä kykenee hyödyntämään, koirasta ei ole hyötyä, koska tässä tapauksessa koiran käyttäjä itse ohjaa sitä, mihin suuntaan koira menee. Näin ei kuitenkaan tule olla, vaan koirankäyttäjän tulee luottaa eläimeen ja eläin vastaa suunnasta. Koira siis huolehtii ohjaamisesta ja sen käyttäjä antaa tarvittavat käskyt.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija