Sukkulointia Helsingin ydinkeskustassa

Pysäytän bussin käyttäen bussinpysäytyskylttiä, koska en näe bussin numeroa. Kyltin avulla pystyn pysäyttämään vieläpä oikean bussin, koska se pysähtyy kohdalleni, jos kyseinen bussi on se, johon olen menossa. Mikäli näin ei ole, bussi ajaa ohitseni.

Junan löydän yksinkertaisesti siten, että opettelen sen laiturin paikan, josta junani lähtee. Leppävaaran juna-asema ei tuota kovin suuria vaikeuksia. Siellä on neljä raidetta ja oma junani on bussipysäkkejä lähimpänä olevalla raiteella. Helsingin päärautatieasemalla oikean junan löytäminen tuottaa jo hieman hankaluuksia, koska raiteita on paljon ja monta junaa lähtee samaan aikaan. Olen opetellut lähijunien raiteiden paikat laskemalla ne numeroittain. Näin osaan suunnistaa esimerkiksi raiteelle 16. Jos junani lähtee raiteelta 18, tiedän, että minun pitää mennä kaksi raidetta vasemmalle päin.

Kulkeminen Helsingin päärautatieasemalta Siltasaarenkadulle onnistuu ihan hyvin. Teen matkan jalan. Reitti on muuten selkeä, mutta hankaluuksia tuottavat jalkakäytävällä olevat mainoskyltit. Niihin voi törmätä, koska en näe niitä kuin aivan kohdalla. Olisi suotavaa, että mainoskylttejä ei laitettaisi aivan talon seinän viereen, koska käytän valkoista keppiä ja kuljen tänne tullessani seinän viertä. Seinän vierustan olisi hyvä olla esteetön näkövammaisen liikkumisen kannalta. Seinän viertä kulkemalla paikallistan sijaintini ja huomaan talon kulman parhaiten. Näin kulkeminenkin on hieman turvallisempaa, kun ei tarvitse koko ajan pelätä pyöräilijöitä. Pyöräilijät kun tuppaavat ajamaan aika kovaa, eritoten keskustassa.

Oman haasteensa matkalla tuovat kuusi kadunylityskohtaa. Niissä on kyllä liikennevalot, mutta kyseisissä liikennevaloissa ei ole lainkaan ääniohjausta, joka kertoisi piippaamalla, milloin kadun voi turvallisesti ylittää. Nopeasti piippaava ääni kertoo, että valo on vihreällä ja kadun voi ylittää. Hitaasti piippaava ääni puolestaan tarkoittaa, että valo on joko keltaisella tai punaisella — näin ollen katua ei voi ylittää. Ääniohjatut liikennevalot helpottavat kulkemistani, koska en näe liikennevaloja. Ilman ääniohjausta olen niin sanotusti pallo hukassa ja on turvauduttava kanssakulkijoihin. Siinäkin on sudenkuoppansa. Jokuhan voi mennä päin punaisia, mutta minä en sitä tiedä.

Tämä tilanne tuntuu täysin käsittämättömältä. Ollaanhan kuitenkin aivan pääkaupunkimme ydinkeskustassa. Siellä kulkee aivan varmasti paljon jalankulkijoita. Muitakin ääniohjaus tuolla välimatkalla voisi auttaa. Mikäköhän ajatus on ollut, ettei kuudessa kadunylityskohdassa päärautatieasemalta Siltasaarenkadulle ole ainoassakaan kohdassa ääniohjauksella varustettua liikennevaloa? Onkohan siinä jokin säästösyy? Vai onko pääkaupunkimme liikennesuunnitteluvirasto ajatellut, ettei tuolla välimatkalla tarvita lainkaan ääniohjausta? Ääniohjaus olisi kyllä paikallaan. Hirvittää kulkea noita kohtia, kun ei voi olla täysin varma siitä, milloin kadun voi ylittää.

Katujen ylittäminen tapahtuu omalla kohdallani täysin kuulon varaisesti, samoin kuin muukin liikenteessä liikkuminen. Kuuloni avulla skannaan ympäristöäni, koska näkökykyni on varsin heikko ympäristön tarkkaan havainnoimiseen. Kulkemiseni tapahtuu valkoista keppiä käyttäen ja vahvasti kuuloaistia hyödyntäen.

Ääniohjauksella varustetuista liikennevaloista on itselleni valtava apu. Mikäli niitä ei jossakin risteyksessä ole, homma muuttuu hiukan hankalaksi ja samalla epävarmaksi. Pitää vain luottaa siihen, että autoilijat pysähtyvät suojatien eteen nähdessään valkoisen kepin kanssa kulkijan. Näin he kyllä usein tekevätkin, mutta eivät suinkaan aina. Niitäkin tilanteita on koettu, kun autoilija vain painaa edestä menemään.

Toisaalta jo lukioaikanani oli yksi tienylitys, jossa ei ollut lainkaan liikennevaloja. Suojatie siinä kohtaa kyllä oli. Piti ylittää Vanha Turuntie, joka sijaitsee Espoossa. Kyseisessä kohtaa autojen nopeus on 40 kilometriä tunnissa ja liikennettä on kumpaankin suuntaan. Näin jälkeenpäin on herännyt kysymys, miksi ihmeessä tuossa kohtaa ei ole liikennevaloja, kun siitä kulkee koululaisia tiuhaan. Liikennevalot olisivat varmasti lisänneet turvallisuutta, koska ne jarruttavat autoilijoiden intoilua edes vähän. Ellei liikennevaloja ole lainkaan, autoilijat ovat päälle päsmäreitä ja jalankulkija on tällaisessa tilanteessa sivuroolissa.

Vastaa