Teemailtoja Tampereella

Hei kokemustoimija, tule virkistäytymään!

TAMK:n sairaanhoitajaopiskelijat järjestävät yhteistyössä Pirkanmaan kokemustoimijoiden ohjausryhmän kanssa teemailtoja:

3.5. MITÄS MUISTAT? klo. 16-18,  teemana muistiterveys

10.5. MITES LIIKUT? klo. 16-18,  teemana liikunta ja lepo

Tapahtumat järjestetään Tampereen ammattikorkeakoulun tiloissa. Illat sisältävät teemaan liittyvää keskustelua ja erilaista toimintaa. Voit osallistua joko jompaankumpaan tai sinulle parhaiten sopivaan iltaan.

Mukaan mahtuu ensimmäiset 20 ilmoittautujaa. Tapahtumat ovat esteettömiä ja maksuttomia. Kahvitarjoilu! Ilmoittaudu: mari.laaksonen@tamk.fi / 050 432 5951.

Ilmoitathan nimesi, taustajärjestösi , mahdolliset allergiat sekä illat, joihin aiot osallistua.

Lisätietoja tapahtumasta:
mari.laaksonen@tamk.fi

Lähibussit pääkaupunkiseudulla

Lähibussit eli entiseltä nimeltään palvelulinjat ovat erityisesti ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille suunniteltua joukkoliikennettä. Autoina käytetään pikkubusseja, joissa lattia on matalalla, kertoo Helsingin seudun liikenne HSL internet-sivuillaan. Autojen reiteille on merkitty pysäkit, joilla ne pysähtyvät, mutta ne voivat pysähtyä muuallakin hieman reitiltään poiketen, liikennesääntöjen sallimissa rajoissa.

Aikataulu on rauhallisen hidas ja auton kuljettaja auttaa tarvittaessa matkustajan tavaroineen kyytiin ja kyydistä pois. Kuljettaja voi esimerkiksi auttaa kyytiin henkilön apuvälineiden kanssa tai hän voi avustaa muuten vaikeasti liikkuvaa. Apua saa tarvittaessa myös matkakortin leimaamiseen. Autossa on tilaa vaunuille, rollaattorille ja pyörätuolille. Lähibussit on suunniteltu huomioiden erityisryhmien tarpeet, mutta niitä voivat käyttää kaikki matkustajat. Kyytiin mahtuu pääsääntöisesti noin 16–22 matkustajaa.

Näihin kulkuvälineisiin käyvät samat liput kuin muihin joukkoliikennevälineisiin. Kuljettajalta voi ostaa kertalipun. Linjojen ensisijaisena tarkoituksena on kuljettaa matkustajiaan kodin läheltä oman kaupungin kauppakeskittymään, kuten lähimmän kaupunkikeskuksen kauppoihin, kirjastoon, terveyskeskukseen ja uimahalliin. Reitit on suunniteltu niin, että pysäkit ovat mahdollisimman lähellä palveluita.

Näiden linjojen reiteille voi olla merkittynä myös paikkoja, joihin pysähdytään vain tarvittaessa. Kutsu esitetään kunkin linjan aikataulussa ilmoitettuun puhelinnumeroon. Tilaaminen maksaa normaalin paikallisverkkomaksun, eikä siihen sisälly muita kustannuksia. Lähibussit liikennöivät arkipäivisin ja tietyllä reitillä ajetaan tavallisesti vain joinakin tiettyinä aikatauluissa ilmoitettuina viikonpäivinä. Pääsääntönä on, että lähibussit ajavat vain arkipäivisin ja päiväsaikaan.

Lähibussit Espoossa

Lähibussit kulkevat joka arkipäivä Tapiolan, Matinkylän, Olarin, Espoonlahden, Espoon keskuksen, Kaukolahden, Leppävaaran ja Kauniaisten alueella. Bussia soittaessasi kerro lähtöpysäkkisi numero, nimi tai lähtöosoitteesi. Bussi tulee lähimmälle pysäkille tai kutsupisteelle. Pysäkille tai kutsupisteelle tulee mennä ilmoitettuun aikaan. Auton tilaus tulee tehdä viimeistään tuntia ennen kuin lähtee. Bussin voi tilata myös kaksi viikkoa etukäteen.

Lähibussit Vantaalla

Vantaalla toimii tällä hetkellä kuusi kutsupohjaista lähibussia. Ne kulkevat ainoastaan tilauksesta. Nämä bussit liikennöivät maanantaista perjantaihin klo 9–15. Lähibussi tilataan Helsingin seudun liikenteen liikenneinfon numerosta. Näihinkin busseihin kelpaavat Helsingin seudun liikenteen liput ja auton kuljettaja myy kertalippuja. Bussin voi tilata jo kaksi viikkoa etukäteen, mutta viimeistään tunti ennen haluttua lähtöaikaa.

Lähibussit Helsingissä

Helsingin eri kaupunginosissa kulkevat lähibussit ovat pikkubusseja. Joillakin niiden linjoilla on liikennöintiä myös viikonloppuisin. Busseihin kelpaavat luonnollisesti samat liput kuin muihinkin HSL:n joukkoliikennevälineisiin. Niiltä voi vaihtaa muille linjoille ja tällöin vaihtoaika on yksi tunti. Kuitenkin osalla linjoista vaihtoaika on tätä 20 minuuttia pidempi.

Bussit voivat pysähtyä muuallakin kuin reitille merkityillä pysäkeillä. Muita pysäkkejä, joilla lähibussi pysähtyy, kutsutaan kutsupisteiksi. Auton tuloon kyseiselle pysäkille tarvitaan soitto Helsingin seudun liikenteen liikenneinfon numeroon. Bussia tilatessa tulee kertoa lähtöosoite, lähimmän pysäkin nimi tai numero. Bussi tulee lähimmälle pysäkille tai kutsupisteelle. Sinne tulee mennä ilmoitettuun aikaan. Auto tulee tilata viimeistään tuntia ennen haluttua lähtöaikaa tai jo kaksi viikkoa etukäteen.

Lähibussit Kirkkonummella

Kirkkonummella suhaa kaksi kutsupohjaista lähibussia. Eteläisen Kirkkonummen alueella lähibussi 918 liikennöi maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 7–11.30 ja klo 12.30–16.30. Linja palvelee Etelä-Kirkkonummen, Kirkkonummen keskustan sekä Volsin alueita. Pohjoisen Kirkkonummen lähibussi 919 liikennöi puolestaan tiistaisin ja torstaisin klo 7–11.30 ja 12.30–16.30. Linja palvelee Pohjois-Kirkkonummen, Kirkkonummen keskustan ja Volsin alueita.

Lähibussi tilataan soittamalla Helsingin seudun liikenteen liikenneinfon puhelinnumeroon. Tilatessasi kerro lähtöpysäkkisi nimi, numero tai lähtöosoitteesi. Bussi tulee lähimmälle pysäkille tai kutsupisteelle. Tilaus tulee tehdä viimeistään tuntia ennen kuin haluaa lähteä tai ennakolta kaksi viikkoa etukäteen.

Lähibussi Kauniaisissa

Espoon keskellä sijaitsevassa Kauniaisissa liikennöi yksi lähibussi. Sen linjanumero on 232. Se kulkee Kirkkotie- Sepänkylä- Gallträsk- Kasavuori- Sepänkylä- reittiä. Se liikennöi joka arkipäivä. Tämänkin bussin aikataulu löytyy reittioppaasta.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija                  

Kuulokoira valmiina palvelukseen

Kuulokoira kouluutetaan ensisijaisesti reagoimaan sen omistajalle tärkeisiin ääniin, joita hän ei itse kuule. Koira ilmaisee nämä äänet koskettamalla omistajaansa tassullaan tai vaihtoehtoisesti tönäisemällä kuonollaan. Näiden eleiden jälkeen koira vie omistajansa äänilähteen luo. Tavallisimpia koiran ilmaisemia ääniä ovat puhelin, palohälytin, ovikello ja herätyskello, kertoo Suomen kuulo-ja tukikoirat ry .

Koira on monipuolinen apu ja se kykenee toimimaan niin sisällä kuin ulkona. Kuulokoirasta on hyötyä niin heikosti kuulevalle kuin kuurolle. Se parantaa omistajansa elämänlaatua ja lisää  tunnetta oman elämän hallinnasta. Siitä on apua arkipäivän kuulemisongelmiin ja se helpottaa kuulovamman aiheuttamaa eristäytymistä. Koira tuo myönteisiä kokemuksia ja tuntemuksia omistajalleen, sillä sen kanssa voi olla vuorovaikutussuhteessa, esimerkiksi antaa ja saada  opettaa ja oppia. Näiden lisäksi koira edistää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia muun muassa viemällä omistajansa säännöllisesti ulkoilemaan.

Yhdistyksen hyväksymäksi kuulokoiraksi hyväksytään koira, joka on läpäissyt yhdistyksen ympäristötestin ja osaa ilmaista  vähintään kolme eri ääntä kolmessa eri ympäristössä. Tämän lisäksi sen omistaja on tehnyt yhdistyksen kanssa kirjallisen koulutussopimuksen ja on osallistunut kuulokoirien koulutusviikonloppuihin. Tehtäväänsä hyväksytty kuulokoira saa käyttää kuulokoira-merkkiä joko liivissä tai valjaissa. Kuulokoiramerkki on tehty vihreästä kankaasta ja se tehdään aina koiran mittojen mukaan, joten merkeissä on eroja. Liivit maksavat koiran omistajalle 25-30 euroa kappale. Liiveissä on asianmukainen teksti: kuulokoira, tukikoira tai koulutuksessa. Alapuolella lukee älä koske. Vaihtoehtoisesti voi käyttää valjaita, joihin yhdistyksen viralliset merkit on jo kiinnitetty. Näiden valjaiden tulisi olla joko vihreät tai tummat. Ne voi tilata itse.

Kuulo- tai tukikoira on henkilökohtainen hyötykoira, jonka tehtävänä on auttaa terveydentilansa vuoksi apua tarvitsevaa omistajaansa arjen haasteissa. Se opetetaan ilmaisemaan omistajalleen tarpeellisista äänistä, kuten vaikkapa omistajan nimen lausuminen tai vauvan itku.

Tukikoiran koulutus tällä hetkellä

Tällä hetkellä Suomen kuulo-ja tukikoirat ry kouluttaa tukikoiria ensisijaisesti diabeetikoiden ja epilepsiaa sairastavien avuksi. Koulutus on kuitenkin vielä pilottivaiheessa ja muun tyyppisiä tukikoiria aletaan kouluttaa sen jälkeen, kun nyt koulutettavat koirat ovat valmistuneet.

Ääniapulainen kotona 

Ääniapulainen on kotona kuulemisen apuvälineenä toimiva koira. Jos tulevaa kuulokoira on tarkoitus käyttää vain kotiympäristössä, silloin koulutuksen tavoitteeksi voidaan asettaa ääniapulaisuus. Tällöin koiran käyttäytymiskoulutukseen ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota, eikä sen käyttäytymistä testata. Koira ei saa virallista kuulokoiran asemaa. Ääniapulaisiksi voidaan kouluttaa sellaisia koiria, jotka eivät ominaisuuksiltaan soveltuisi kuulokoiriksi. Tällaisia koiria voivat olla esimerkiksi sellaiset, jotka ovat liian arkoja tai vartioivia.

Kuulokoiralle esteetön pääsy kaikkialle 

Kuulokoira-merkillä valjaat tai liivit päällä koira saa liikkua omistajansa mukana kaikissa julkisissa tiloissa. Tukikoirilla ei kuitenkaan toistaiseksi ole  opas-, avustaja- ja kuulokoiriin verrattavaa statusta.

Kuulokoiran kanssa matkustava henkilö saa matkustaa InterCity -junan palveluvaunun alakerrassa, pendolino-junassa puolestaan palveluvaunussa, kertoo VR internet-sivuillaan. Kuulokoirasta ei peritä erillistä lemmikkimaksua. Erillinen lemmikkimaksu peritään, jos opastettavalla on maksuttomaan lippuun oikeutettu saattaja.

Makuuvaunussa esimerkiksi kuulokoira matkustaa maksutta opastettavansa kanssa päähytissä, joka tulee varata täysin omaan käyttöön. Mikäli opastettava matkustaa päähytissä yksin esimerkiksi kuulokoiran kanssa, hinta hinnoitellaan normaalia yhden hengen hyttiä edullisemmaksi. VR suosittelee kuulokoiran kanssa matkustamista junan lemmikkivaunussa tai sen viereisillä paikoilla.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija     

Avustajakoiran kouluttaminen

Avustajakoirat koulutetaan Kemiössä, kuten kerrotaan muun muassa Avustajakoira ry:n sivuilla. Koulun nim ion Axxell Brusaby. Täällä Suomessa avustajakoirien koulutuksen on katsottu olevan kaikkine oheistoimintoineen kansainvälisesti mitattuna varsin korkeatasoista.

Koulu vastaa pentujen hankinnasta, terveystarkastuksesta ja koulutuksesta. Se myy koulutetut koirat Invalidiliitolle sen jälkeen, kun ne ovat läpäisseet käyttöönottotarkastuksen. Koulutukseen tulevat koirat valitaan tarkoin. Avustajakoirien tulee olla fyysisesti terveitä sekä luonteeltaan sopivia. Koirat eivät saa osoittaa aggressiivisuutta, puolustushalua tai liiallista terävyyttä. Jokaisen koiran, joka luovutetaan käyttäjälleen, tulee läpäistä katsastuskoe. Siinä testataan niiden luonnetta ja taitotasoa.

Avustajakoirat koulutetaan positiivisen ehdollistamisen menetelmällä. Sitä kutsutaan myöskin naksutinkoulutukseksi. Se tarkoittaa, että oikeita suorituksia palkitaan ja vahvistetaan. Virheelliset toiminnot jätetään puolestaan huomioimatta. Tulevan avustajakoiran koulutus alkaa jo pentuna. Osa pennuista syntyy suoraan koululle ja osa ostetaan sitten vasta koulutusikäisinä. Jokaisella pennulla on oma hoitaja. Hän huolehtii eläimen hoitamisesta ja pitää sitä kotonaan. Hoitajat ovat maaseutuoppilaitoksen opiskelijoita.

Pennut tulevat koululle opiskelijoiden mukana. Sillä välin, kun opiskelijat käyvät tunneillaan pennuilla on omaa opetusta. Niiden päivä koostuu lyhyistä koulutustuokioista, leikistä toisten koirien kanssa, ympäristöharjoituksista, metsälenkeistä ja toki levosta. Koirien ollessa noin vuoden vanhoja niiden luusto kuvataan ja samalla tarkistetaan, että ne ovat terveitä. Vain terveet koirat saavat jatkaa koulutusta. Koulutuksessa painotetaan erityisesti eläimen hallintaa kaikissa tilanteissa. Sen tulee tehdä siltä pyydetyt asiat, mutta myös sietää häiriöitä, kuten vaikkapa toisia koiria ja esimerkiksi juoksevia lapsia. Perustottelevaisuuden lisäksi näille koirille opetetaan tavaroiden nostaminen ja ovien avaaminen.

Kouluttaminen jatkuu erityistarpeiden opiskelulla sen jälkeen, kun koiralle on valittu sopiva käyttäjä. Kullekin koiralle opetetaan juuri niitä taitoja, joita sen tuleva käyttäjä tarvitsee. Esimerkiksi sähköpyörätuolia käyttävä henkilö ei tarvitse eläimeltä tuolin vetoapua, mutta ovien avaaminen ja valojen sytyttäminen ovat koiralle tärkeitä taitoja. Vastaavasti kävelevän käyttäjän kohdalla tärkeää on se, että eläin osaa kulkea käyttäjänsä rinnalla rauhallisesti ja tukea vaikeissa paikoissa.

Tämän prosessin jälkeen koulutettu koira luovutetaan uudelle käyttäjälleen. Kaikille uusille koirakoille järjestetään aina koulutusjakso. Sen aikana käyttäjä oppii paljon koirista, niiden käyttäytymisestä, hoidosta ja pääsee harjoittelemaan käytännön tilanteita avustajakoiransa kanssa. Luovutusjakso on edellytys hyvän yhteistyön saavuttamiseksi koirakon välille.

Jaakko Marttila, 

Kynnyksen harjoittelija      

Liikuntavammaisen avustajakoira

Avustajakoiran tunnistaa joko valjaista tai liivistä, kertoo Invalidiliitto internet-sivuillaan. Kyseinen koira käyttää aina työssään joko liiviä, valjaita tai reppua. Näissä kaikissa on avustajakoiratunnus. Koiran ollessa työasussaan sitä ulkopuoliset ihmiset tai eläimet eivät saa lähestyä sitä, jotta sillä on täysi työrauha ja käyttäjä saa avustajansa jakamattoman huomion. Tällöin vältytään mahdollisilta vaaratilanteilta ja väärinkäsityksiltä.

Avustajakoira on fyysisesti vammaisten ja toimintarajoitteisten käyttäjien yksilöllisiä tarpeita vastaavaksi koulutettu apuväline. Se avustaa käyttäjäänsä päivittäisissä toimissa. Koira voi olla se ratkaiseva tekijä, joka mahdollistaa henkilön itsenäisen elämän, sekä liikkumisen että pärjäämisen. Se edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Koira tukee muun muassa käyttäjänsä itsenäistä ja yhdenvertaista osallistumista arkeen, kuten työhön, opiskeluun ja harrastuksiin.

Tämä monipuolinen apulainen kykenee tekemään monia asioita. Se nostaa pudonneita esineitä, noutaa nimettyjä tavaroita, kuten puhelimen ja avaimet, avaa ovia ja sulkee laatikoita, painaa katkaisimia kuten valokytkimiä ja hissin painikkeita, laittaa esineitä laatikkoon ja koriin, avustaa pukeutumisessa, riisumisessa ja kodinaskareissa. Näiden lisäksi se avustaa esimerkiksi kaupassa käymisessä ja muilla asiointimatkoilla. Koira kykenee myös kantamaan esimerkiksi roskapussia. Sille voidaan opettaa muitakin taitoja käyttäjän tarpeiden mukaan.

Tällekin koiralle on sallittu pääsy kaikkialle. Tämä siksi, että tarkoitus tarjota tukea siellä, missä käyttäjä liikkuu. Koiralla on siis vapaa pääsy kauppoihin, ravintoloihin, sairaaloihin, virastoihin ja harrastustiloihin. Koirat, jotka ovat saaneet avustajakoira-statuksen, matkustavat esimerkiksi lentokoneen matkustamossa ja tulevat tarvittaessa mukaan jopa pitkillekin ulkomaanmatkoille.

Tämä nelijalkainen kumppani tukee käyttäjäänsä kokonaisvaltaisesti. Se lisää käyttäjänsä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Koira vahvistaa psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Se kannustaa myös ulkoilemaan ja harrastamaan. Koira tuo myös lisää sosiaalisia kontakteja ja turvallisuuden tunnetta.

Avustajakoiria on tällä hetkellä töissä noin 70, mainitsee Avustajakoira ry internet-sivuillaan. Ensimmäiset tähän tehtävään valmistuneet koirat ovat valmistuneet vuonna 1994.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija

Lait apuna opaskoiran käyttäjän arjessa

Opaskoiraa käyttävälle kuuluu monia oikeuksia. Näihin kuuluu muun muassa lupa mennä koiran kanssa sellaisiin julkisiin tiloihin, joihin niin sanotun lemmikkikoiran kanssa ei pääse, kertoo Näkövammaisten liitto internet-sivuillaan. Tärkeää on huomata, ettei työssä oleva opaskoira ole lemmikki. Se on ensisijaisesti apukeino, joka mahdollistaa vammaisen henkilön yhdenvertaisen aseman. Kyseinen nelijalkainen apulainen tukee näkörajoitteisen itsenäistä elämää ja samalla ehkäisee syrjäytymistä ympäröivästä yhteiskunnasta.

Koiran avulla näkövammainen kykenee asioimaan itsenäisesti ja kulkemaan itsekseen. Lisäksi hän voi matkustaa julkisissa joukkoliikennevälineissä ja suoriutuu arkiaskareista. Koira on helppo tunnistaa sen päällä olevista valjaista, jotka ovat joko keltaiset tai nahanväriset. Nelijalkainen kumppani tietää olevansa töissä, kun sillä on valjaat päällä. Tällöin koira on hyvin näkymätön, eikä aiheuta minkäänlaista häiriötä. Jokaisella opaskoiran käyttäjällä on opaskoirakortti, jonka avulla henkilö voi tarpeen tullen todistaa olevansa opaskoiran käyttäjä.

Lähtökohtaisesti opaskoiran kanssa on oikeus mennä minne vain. Nämä oikeudet on turvattu lailla. Koiran kanssa saa mennä ruokaostoksille, teatteriin, elokuviin ja harrastustiloihin. Opaskoiraa käyttävällä henkilöllä on tietysti aina oikeus päästä omalle työpaikalleen, kouluun tai oppilaitokseen.

Kaikissa tapauksissa koiran käyttäjällä on oikeus päästä koiransa kanssa ravintoloiden ja muiden elintarvikehuoneistojen asiakastiloihin. Ravintoloita velvoittavassa elintarvikehygieniaa koskevassa asetuksessa, jonka on laatinut maa-ja metsätalousministeriö, kohtaan 1367/2011 on nimeen omaan säädetty poikkeus opaskoirien osalta. Ravintoloitsija ei siis voi evätä opaskoirallisen henkilön sisäänpääsyä vedoten koiran mukana olemiseen. Mikäli ravintolassa on koiran tuontikieltoa ilmaiseva kyltti, se ei koske opaskoiria. Ravintolan pitäjä voi päästää ravintolaansa myös lemmikkikoiria, mutta opaskoiran kohdalla tämä ei ole kiinni omistajan luvasta vaan koiran sisäänpääsy on sallittava aina.

Yhdenvertaisuuslaki kieltää minkäänlaisen syrjinnän vammaisuuden perusteella. Vammaisen henkilön tulee mahdollisuuksien mukaan saada yhdenvertaisesti yleisesti tarjolla olevia palveluita ja tavaroita, koulutusta ja työtä. Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset. Mukautusten tarkoituksena on ensisijaisesti mahdollistaa yhdenvertaisuuden toteutuminen sekä tukea itsenäistä ja täysimääräistä osallistumista. Mukautuksia ovat esimerkiksi erillisen sisääntulon järjestäminen allergiselle ja koiralliselle. Valitaan yleisiin tiloihin nihkeäpyyhittäviä pintoja ja tehostetaan siivousta.

Myös rikoslaki kieltää syrjimisen. Opaskoiran käyttäjän sisäänpääsyn evääminen voi täyttää jopa syrjinnän tunnusmerkit. Ketään ei saa asettaa huonompaan asemaan vammaisuuden perusteella.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija                              

Opaskoiran kouluttaminen on vaativaa puuhaa

Opaskoiraa koulutettaessa otetaan huomioon ennen kaikkea, että se koulutetaan toiselle ihmiselle. Näin ollen on pidettävä mielessä sellainenkin seikka, että koira tulee henkilölle, jolla ei välttämättä ole entuudestaan minkäänlaista kokemusta koirista, kertoo Näkövammaisten liiton opaskoirakoulu internet-sivuillaan.

Aivan ensimmäiseksi koiralle opetetaan suoraan kulkeminen. Suuntaa ei siis saa vaihtaa, ellei toisin mainita. Suojatien etsiminen opetellaan jo varhain ja eläimen tulee kyetä käskystä hakemaan suojatie joko oikealta tai vasemmalta. Näiden lisäksi koira oppii koulutuksen aikana pysähtymään suojatien eteen. Sen kuuluu etsiä käyttäjälleen esimerkiksi ovet, tiskit, penkit ja se pysähtyy myös portaiden kohdalle. Eteen tulevien esteiden väistäminen tapahtuu kiertämällä ne. Jos kyseinen toimenpide aiheuttaa vaikkapa vaaratilanteen tai tilaa sen suorittamiselle ei ole, koira pysähtyy esteen eteen odottamaan lisäohjeita.

Tehtävät lenkit eivät ole koiran kanssa asioita opetettaessa kovinkaan pitkiä. Tämä johtuu siitä, että opittavaa asiaa on runsaasti ja erityisesti nuorella nelijalkaisella keskittymiskyky on rajallinen. Kun lenkit alkavat sujua ja oppimista tapahtuu, liikkumisympäristöä voidaan laajentaa ja samalla vaikeuttaa. Kuitenkin koiran kannalta on täysin eri asia tallustella jossakin tuppukylässä kuin Helsingin keskustassa. Toisaalta, jotkin koirat eivät välttämättä jaksa keskittyä riittävästi rauhallisessa ympäristössä vaan suorastaan vaativat vähän vauhtia ja ehkäpä siihen rinnalle vaarallisia tilanteitakin. Vastaavasti toiset nelijalkaiset kumppanit tallustelevat rauhallisesti samoja reittejä vuosi toisensa perään varsin tyytyväisinä.

Keskeistä tässä prosessissa on muistaa kaikkien koirien erilaisuus. Se vaikuttaa yhtälailla tulevaan koirankäyttäjän valintaan. Ihmisiä kun on erilaisia ja yksi kouluttajien tärkeimmistä tehtävistä on katsoa mahdollisimman yhteensopivat parit koirien ja käyttäjien joukosta. Aikaa tähän kuluu, kun asioita pohditaan ja suunnitellaan. Monia asioita on pantava merkille ja palapelin osaset on pyrittävä sovittamaan kohdilleen. Osa haluaa itselleen rauhallisen asiointikaverin, mutta toiset sellaisen, jonka kanssa pystyy lähtemään pururadalle juoksemaan.

Tämä operaatio on perusteellinen. Siinä noudatetaan laadittua 20 viikon koulutusohjelmaa. Pääpaino on positiivisessa vahvistamisessa, ja hommassa käytetään klikkeriä. Tämä nopeuttaa tiettyjen seikkojen opettamista ja koiran oppimista. Koiran työskentelyyn tulee lisää varmuutta ja tarkkuutta. Sen ensisijaisena tehtävänä on helpottaa sokean ihmisen liikkumista paikasta toiseen. Työskentely perustuu lähtökohtaisesti opeteltuihin reitteihin ja jo aikaisemmin opeteltuihin kaavoihin.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija                                        

Opaskoiran kanssa liikenteessä

Opaskoiran kanssa kuljettaessa koira ja sen käyttäjä kulkevat pääasiassa tien vasenta reunaa. Tämä parivaljakko voi kulkea myös tien oikeaa reunaa, kertoo Opaskoirayhdistys RY verkkosivuillaan. Koira osaa etsiä käskystä suojatien ja sen kohdalla se pysähtyy aina. Suojatien se kykenee etsimään joko oikealta tai vasemmalta puolelta. Liikennemerkeistä sillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä, joten koirankäyttäjä päättää, milloin katu ylitetään ja antaa siitä komennon valjaiden toiseen päähän.

Antaessaan tietä opaskoiralliselle autoilijan olisi hyvä pysäyttää autonsa kokonaan. Näin näkövammainen voi olla varma kuljettajan aikeista. Vastaavasti polkupyöräilijän tulisi kilauttaa ajopelinsä kelloa ja tehdä sen jälkeen ohitus mahdollisimman etäältä. Samoin koiraa ulkoiluttavan olisi hyvä antaa ainakin jonkinlainen äänimerkki itsestään. Tämä siitä syystä, että näkörajoitteinen havainnoi ympäristöään pääosin kuulon varassa. Koira skannaa ensisijaisesti ympäristöään, ja sen pyrkimyksenä on viedä käyttäjänsä määränpäähän mahdollisuuksien mukaan turvallisesti.

Kyseinen nelijalkainen kumppani kykenee sujuvasti sukkuloimaan mainostelineiden ja tolppien seassa. Näiden lisäksi suuressa ihmisjoukossa puikkelehtiminen onnistuu hyvin. Kuitenkin äkkinäiset tilanteet saattavat aiheuttaa koirakolle jonkinlaisia murheita. Esimerkiksi kadunreunaan pysäköity auto ja samaan aikaan aukeava ovi ei ehdi välttämättä kiinnittää parivaljakon huomiota. Näin voi tapahtua myös ulospäin aukeavien ovien ja ulkonevien portaiden kohdalla, erityisesti kapeilla jalkakäytävillä.

Maantiellä opaskoirakko puolestaan kulkee tien vasenta reunaa. Vasemmalle päin kääntyvän tien koira ilmaisee sisentämällä risteävää tietä muutaman metrin verran. Sitten se pysähtyy ja kääntää rintamasuunnan suoraan jatkuvaa tietä kohden. Tämän jälkeen koiran käyttäjä antaa tien ylityskäskyn. Matka jatkuu suoraan oikealle kääntyvälle tielle. Kun koiralle annetaan käsky etsiä tie oikealta, sen pitää pysähtyä. Sen jälkeen eläimen on käännettävä rintamasuunta niin, että matkanteko etenee risteävän tien vasenta reunaa pitkin.

Lenkkeileminen koiran kanssa onnistuu. Sen kanssa voi harrastaa muun muassa juoksemista, hiihtoa ja sauvakävelyä. Tällöin koira kulkee käyttäjänsä edellä opasvaljaisiin kiinnitetyn joustavan narun varassa. Opaskoiran tunnistaa joko nahan- tai valkoisenvärisistä valjaista.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija                                          

Nelijalkaisen kumppanin hakeminen

Opaskoira haetaan ensisijaisesti oman asuinkunnan sairaanhoitopiiristä. Arvion koiran tarpeesta tekee omalla kohdallani Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n liikkumistaidon ohjaaja. Hän kartoittaa liikkumistani valkoisen kepin kanssa ja tekee arvionsa perusteella suosituksen opaskoiran saamiseksi. Tämän jälkeen menee jonkin aikaa ja päätös tipahtaa kirjeitse postilaatikosta. Suositus lähetetään näkövammaisen asuinpaikkaa lähinnä olevaan opaskoirien koulutuspaikkaan.

Hakuprosessin alkupuolella selvitetään myös, minkälaisen koiran käyttäjä haluaa. Eli haluaako näkövammainen sellaisen koiran, joka tallustelee leppoisasti omaan tahtiinsa vai vauhtihirmun, jonka kanssa voi mennä juoksemaan vaikkapa pururadalle.

– Koiran ottaminen vaatii käyttäjältään paljon, kertoo HUS:n liikkumistaidon ohjaaja Nea Marjanen.

Koiran saa 18 vuotta täyttänyt itsekseen asuva henkilö, jolla on vakituinen työ- tai asuinpaikka. Tämä perustuu siihen, että koiralle opetetaan tietyt reitit, joita sitten kuljetaan. Jos reitti vaihtuu tiuhaan, se sekoittaa koiran toimimista. Opaskoiran saaminen edellyttää myöskin, että sen omistaja kykenee huolehtimaan niin itsestään kuin koirastaan.

Koiraa ei saa siinä tapauksessa, jos näkörajoitteinen ei asu itsekseen eikä kykene huolehtimaan itsestään, saati koirasta. Jos asuu vielä esimerkiksi vanhempiensa kanssa, asia tulkitaan niin, että vanhemmat vastaavat opastamisesta. Tärkeintä on muistaa, että eniten aikaa koko prosessissa vie koiran kanssa kulkemisen opetteleminen, koska maamerkit ovat täysin erilaiset kuin valkoisen kepin kanssa liikuttaessa.

Koiran kanssa liikkumisen opettelu vaatii todella paljon aikaa ja Nea Marjanen toteaakin, että opetellessaan kulkemaan opaskoiran kanssa näkövammaisella ei tulisi olla opettelua häiritseviä seikkoja, vaan siihen tulisi pystyä keskittymään täysillä.

– Tärkein seikka koiran saamiselle on näkövammaisen näkökyky. Koiran saa ensisijaisesti sokea henkilö, mutta vaikeasti heikkonäköisetkin ovat oikeutettuja opaskoiraan.

Tämän nelijalkaisen niin kutsutun ”apuvälineen” saaminen edellyttää, ettei vaikeasti heikkonäköinen kykene liikkuessaan hyödyntämään näkökykyään. Mikäli näkökykyä kykenee hyödyntämään, koirasta ei ole hyötyä, koska tässä tapauksessa koiran käyttäjä itse ohjaa sitä, mihin suuntaan koira menee. Näin ei kuitenkaan tule olla, vaan koirankäyttäjän tulee luottaa eläimeen ja eläin vastaa suunnasta. Koira siis huolehtii ohjaamisesta ja sen käyttäjä antaa tarvittavat käskyt.

Jaakko Marttila,

Kynnyksen harjoittelija