Meidät on saavuttanut pysäyttävä suru-uutinen Turun Kynnyksen pitkäaikaisen aluekoordinaattorin Olli Nordbergin yllättävästä poismenosta.
Olli oli osaava vaikuttaja ja asiantuntija yhtä hyvin vammaispolitiikan, esteettömyyden kuin kulttuurin saralla. Ollin tunsivat kaikki, niin Turun alueella kuin sen ulkopuolella. Menetys on musertava. Jatkamme Ollin ihmisoikeustyötä, kuten hän olisi toivonut ja palaamme myöhemmin pidempiin muisteluihin.
Nyt on aika hiljentyä muistamaan rakastettua työtoveria ja esittää syvä osanotto Ollin perheelle ja läheisille.
**
Olli Nordbergin muistokirjoitus julkaistiin sunnuntain 11.12.22 Turun Sanomissa. Muistokirjoituksen teksti myös tässä liitteenä:
Olli Nordberg (1960–2022)
Olli Nordberg oli pitkän linjan kynnysläinen, joka tuli järjestöön 1980-luvun puolessa välissä Turun aluekoordinaattoriksi. Olli oli suuri mies, jonka kaikki tunsivat ja jonka työ ihmisoikeuksien eteen oli korvaamatonta. Hän oli vaikuttaja ja asiantuntija yhtä hyvin vammaispolitiikan, esteettömyyden kuin kulttuurin saralla. Olli jätti meidät liian aikaisin ja pysyi aktiivisena loppuun saakka. Hänen poismenonsa ei varmasti tunnu todelliselta vielä pitkään aikaan.
Kun Olli aikanaan muutti Turkuun Vihdistä, hän totesi, että Turussa on asiat huonommin kuin Helsingissä. Nykyisin Turussa Kynnys tunnetaan ja siihen luotetaan. Luottamus on hankittu vuosien työllä, jota Olli ryhtyi epäröimättä tekemään. Hän oli mukana kehittämässä esimerkiksi henkilökohtaista avustajajärjestelmää, Turun esteettömyysasiamiehen virkaa ja esteettömyysohjelmaa, jonka myötä muiden muassa Turun linnaan pääsee pyörätuolilla. Olli ennätti olla mukana myös Naantalin asuntomessujen esteettömyyskartoituksessa. Viimeaikaisina töinä voidaan mainita niin vesibussien, katu- ja torialueiden kuin taiderakennusten esteettömyyden edistäminen. Kulttuuri oli Ollille tärkeää ja esimerkiksi Turun kulttuuripääkaupunkivuonna alkanut Integroidun tanssin ja teatterin päivien tapahtuma vakiintui Ollin ansiosta pysyväksi osaksi Kynnys ry:n toimintaa.
Olli oli myös poliitikko ja taitava neuvottelija, joka korosti henkilökohtaisten suhteiden merkitystä muutoksen aikaansaamisessa. Hän tiesi, että joskus vaikuttamistyössä on jaksettava hokea samoja asioita yhä uudestaan eikä takapakeista saa masentua. Hän kykeni ottamaan haltuun minkä tahansa tilan lämpimällä jämäkkyydellään.
Tarvittaessa Olli osasi olla tiukan periksiantamaton ihmisoikeustaistelija, jolle Kynnys ry:n missio oli selvä: Ei mitään meistä ilman meitä. Olli tiesi, ettei vammaisten henkilöiden tarvitse olla passiivisia kohteita vaan vastuullisia ja aktiivisia ihmisiä. Jotta yhteiskunta voisi todella muuttua, muutoksessa ei ole kysymys yksilöstä vaan syvemmistä rakenteista ja yhteistyöstä. Tätä näkemystä Olli ilmensi kaikessa tekemisessään. Hän oli aina heikomman puolella ja viime aikoina erityisen huolestunut esimerkiksi vammaisten ihmisten tilanteesta Ukrainassa.
Tiukan kädenväännön jälkeen Olli osasi myös rentoutua. Moni muistaa ensimmäiseksi hänen lempeän olemuksensa, hymynsä ja naurunsa. Hän oli ystävällinen niin kahdenkeskisissä keskusteluissa kuin isommassa porukassa. Olli oli työkaverina kannustava ja hänellä oli aina aikaa vastailla kysymyksiin. Hän korosti kiittämisen merkitystä, mistä osoituksena on vaikkapa Turun toimikunnan vuosittain jakama Kynnys-palkinto. Ollille tärkeintä olivat ystävät ja perhe, vaimo Merja, lapset ja lastenlapset. Hän nautti elämästä ja kaikki nauttivat hänen seurastaan.
Ihmisoikeustyö jatkuu, mutta yksi on joukosta poissa. Olli jätti jälkeensä surun, kaipauksen ja kauniit muistot. Kynnys ry:ssä vaalimme hänen arvokasta työtään.
Ollin työkaverit Kynnys ry:stä