HAP-paraatin tekstiversio
**
Henkilökohtaisen avun paraati 10.6.2020, #HAP2020 #Henkilökohtainenapu
Sanni Purhonen, Kynnys ry/Assistentti.info:
Hei kaikille ja tervetuloa juhlimaan Henkilökohtaisen avun paraatia eli tuttavallisemmin HAP-paraatia, tällä kertaa verkossa Youtubessa! Minä olen Sanni Purhonen Kynnys ry:stä ja Assistentti.infosta ja toimin tän tilaisuuden epävirallisena juontajana. Kynnyshän on vammaisten ihmisoikeusjärjestö ja Assistentti.info on henkilökohtaisen avun avoin valtakunnallinen verkosto.
No, miksi sitten HAP ja miksi juuri kesäkuussa? Niin se johtuu siitä, että 10.6. 2020 tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä kun Suomi ratifioi YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen. Ja myös henkilökohtaisen avun toimijat halus tän päivän kunniaksi kokoontua yhteen juhlistamaan henkilökohtaista apua.
Henkilökohtainen apuhan on monelle vammaiselle ihmiselle ehdoton osallisuuden ja elämän edellytys ja yhteiskuntaan pääsemisen ja osallistumisen edellytys. Ja monia muitakin syitä, mutta siinä niitä päällimmäisiä.
Ja meillähän on tietysti monenlaista hienoa juhlapuhujaa tässä HAP-paraatissa. Ja väliin sitten taidetta ja kulttuuria. Nimittäin Voice of Finlandista tuttu Riikka Hänninen esittää meille laulujaan puheenvuorojen välissä.
Ja voit seurata tätä tapahtumaa sosiaalisesta mediasta häshtägeillä HAP ja henkilökohtainenapu eli HAP ja henkilökohtainenapu. Ja sitten somessa ja tapahtuman aikanakin padlet-viestiseinällä on saanut esittää ja padletissa nyt saa esittää kysymyksiä. Ja näihin kysymyksiin sitten meidän juhlapuhujatkin pyrkii vastaamaan. Voitte itsekin siellä myös kertoa ja somessa kertoa, että mitä kaikkea henkilökohtainen apu juuri teille merkitsee.
Vielä kerran tervetuloa juhlimaan paraatia ja seuraamaan näitä juhlapuhujia. Niin aioin itsekin tehdä. Hyvää hap-paraatia itse kullekin!
**
Neljä vuotta YK:n vammaissopimuksen ratifioinnista – missä mennään nyt?
Markku Virkamäki, Kehitysvammaisten palvelusäätiö
Hei, tänä vuonna tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun eduskunta hyväksyi lopullisesti YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen.
YK:n vammaisyleissopimus hyväksyttiin eduskunnassa velvoittavana lakitasoisena säädöksenä. Kansainvälisten sopimusten oikeudelliseen luonteeseen kuuluu, että ne ovat suhteessa muuhun kansalliseen lainsäädäntöön nähden etusija-asemassa, kaiken muun kansallisen lainsäädännön, viranomaistoiminnan ja muiden julkista valtaa käyttävien toimien ja toimenpiteiden tulee olla sopusoinnussa näiden kansainvälisten sopimusten kanssa.
Tätä YK:n vammaisyleissopimuksen juridista luonnetta ei ole täysin ymmärretty Suomessa. YK:n vammaisyleissopimus antaa hyvät raamit vammaisjärjestöjen ja vammaisten ihmisten työlle yhdenvertaisuuden puolesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että vammaisyleissopimus on vain juridinen lähtökohta ja perusta, se eletään todeksi arjessa, arjen toiminnassa, lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa. Siinä todeksi tekemisessä vammaisilla henkilöillä ja vammaisjärjestöillä on oma tärkeä tehtävänsä.
Henkilökohtaisen avun lainsäädännöllä vuonna 2009 oli tärkeä merkitys vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden ja palveluiden järjestämisen kehityksessä. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Tukena tekivät tuolloin paljon työtä, auttaakseen myös kehitysvammaisia henkilöitä pääsemään henkilökohtaisen avun piiriin. Teimme sitä mahdollistavia ja tukevia materiaaleja kehitysvammaisten henkilöiden käyttöön. Monet heistä ovatkin saaneet henkilökohtaisen avun, jonka avulla he voivat laajentaa omaa elämänpiiriä ja parantaa arkipäivän elämänlaatua.
Valitettavasti monissa kaupungeissa ja kunnissa myös henkilökohtaisen avun palveluja on kilpailutettu toistuvasti. Niillä kilpailutuksilla on vaikutettu heikentävästi monen vammaisen henkilön ja heidän perheidensä luottamukseen ylipäätänsä palvelujärjestelmään ja myös henkilökohtaisen avun palveluihin. Tiedän useita henkilöitä, joiden arkielämä mureni, kun henkilökohtaiset avustajat vaihtuivat kilpailutuksen seurauksena. Henkilökohtaiset avustajat eivät enää halunneet mennä uuden voittaneen palveluntuottajan palvelukseen ja sillä oli taas seurauksena, edellä mainittuja kielteisiä hyvinvointivaikutuksia palveluiden käyttäjien elämään. Uusilla palveluntuottajilla on aina mennyt myös pitkään ennen kuin he ovat saaneet oman järjestelmänsä toimimaan. Se on rasittanut henkilökohtaisen avun palveluiden käyttäjiä ja heidän perheitä aivan tarpeettomasti. Kilpailutuksessa kaikkein eniten vaikutetaan henkilökohtaisten avustajien työehtoihin ja palkkaukseen. On päivänselvää, että toistuvilla kilpailutuksilla ei edistetä henkilökohtaisen avun henkilökunnan arvostusta tätä omaa työtänsä kohtaan. Ei heidän, eikä yleistä arvostusta.
Kaikkien suomalaisten vammaisjärjestöjen yhteinen ”Ei myytävänä” -kansalaisaloite halusi lopettaa vammaisten henkilöiden elämänmittaisten välttämättömien palveluiden järjestämisen kilpailuttamalla. Kansalaisaloite keräsi yhteensä 72 059 kannattajaa. Eduskunta tunnisti ja tunnusti kaikki ”Ei myytävänä” -kansalaisaloitteen keskeiset perustelut. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru perusti eduskunnan edellyttämän asiantuntijaryhmän valmistelemaan tarvittavia säädösehdotuksia asiantilan muuttamiseksi. Tämä osallisuusryhmän työ on ollut koronavirus pandemian vuoksi tauolla, maaliskuun puolivälistä lähtien, sen työ jatkuu lokakuun loppuun asti. Haluamme, että onnistumme tässä keskeisessä tavoitteessamme, eikä näitä palveluita enää järjestettäisi kilpailuttamalla.
Henkilökohtaisen avun palvelu on erittäin tärkeä ja merkityksellinen palvelu kaikille vammaisille ja myös kehitysvammaisille henkilöille. Haluamme olla aktiivisesti mukana sen kestävässä järjestämisessä.
**
Mitä tarkoittaa henkilökohtainen apu?
Erja Pentti, Heta-liitto ry
Heipä hei, henkilökohtaisen avun paraatiin näin netissä osallistuvat.
Henkilökohtainen apu, sehän tarkoittaa meille itsenäistä elämää, se tarkoittaa täyttä elämää, se tarkoittaa sellaista elämää joka on mahdollisuuksia täynnä.
Uskoakseni tää henkilökohtainen apu on jäänyt monelle vammattomalle henkilölle kovin vieraaksi, he ei oikeestaan ymmärrä mitä tää on ja minä tässä nyt lyhyesti koitan sitä avata.
Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että jokainen henkilö jolla on avustaja mukanaan on ajatteleva ihminen, joka pystyy ilmaisemaan itseään ja antaa niitä tehtäviä henkilökohtaiselle avustajalle. Avustaja ei siis toimi jonkun kolmannen osapuolen toiveiden tai antaman aikataulun mukaisesti vaan henkilökohtainen avustaja toimii tän vammaisen henkilön toiveiden ja aikataulun mukaisesti.
Arjessa se tarkottaa esimerkiksi sitä, että pukeutuessa avustaja auttaa juuri ne vaatteet päälle mitä vammainen päällensä haluaa. Ruokaillessa, jos vammaisella on vaikea käyttää ateriointivälineitä, niin avustaja pilkkoo sen ruuan, jonka jälkeen vammainen voi ehkä itse syödä. Se voi tarkoittaa liikkumisessa sitä, että avustaja turvaa sitä matkantekoa, ehkä sitten auttaa semmoisissa hankalissa kohdissa, jos tulee kulkemisen välineeseen haastetta tai jos mennään yleisiin liikkumisen välineisiin, jos siellä tarvii apua.
Kaiken kaikkiaan se henkilökohtainen avustaja toimii tosi monessa asiassssa päivän mittaan. Kurottaa tavaroita kaupan hyllyltä, pakkaa tavaroita kassiin, auttaa ruuanvalmistamisessa kotona tai kodin siisteydestä huolta pitämisestä. Tää toki tarkoittaa sitä, että vammainen henkilö itse osallistuu kaikkeen tähän mahdollisuuksien ja voimavarojensa auttamana. Henkilökohtainen avustaja ei ole se joka tekee kaiken asian tän vammaisen puolesta vaan hän tekee ne mahdollistaakseen tälle vammaiselle sitä omaa osallistumista.
Nää esimerkit nostin tähän sen takia, että avustajan työ on hyvin monipuolista ja tämä kaikki antaa mahdollisuuden elää kenen tahansa vammattoman henkilön rinnalla täysipainoista, yhdenvertaista elämää. Tää on jokaiselle meille totta kai tärkeä asia.
No sitten jos ajatellaan viime viikkoja tai oikeastaan kuukausia kun koronavirus on aiheuttanut hurjan määrän huolta, niin tää pelko on ollut käsinkosketeltava. Meistä moni on tuntenut ja tiennyt oman tilanteensa niin heiveröiseksi, että tämä koronavirukseen sairastuminen on voinut tuntua tosi pelottavalta ja jopa kohtalokkaalta. Tätä pelkoa on lisännyt suojavarusteiden saatavuuden ongelmat, jotka tokikin on kuntakohtaisia. Mutta menneet viikot on olleet raskaita myös sen takia, että avustajien saatavuus tai työssäpysyminen on ollut vaikeaa sen takia että he on saattaneet joutua karanteeniin, heillä on saattanut olla sairastumista tai muuten vaan ylähengitystieinfektioita ja ovat joutuneet jäämään töistä pois. Tää on ollut tosi haasteellista aikaa.
Mutta kaiken kaikkiaan tän jälkeen kun on tästä selvitty, uskon ja toivon, että tuleva kesä tulee olemaan vapauttavaa ja hienoa aikaa meille kaikille. Koronavirus on hiukan rauhoittumassa ja se antaa meille mahdollisuuksia tavata meidän läheisiä ja ystäviä. Ja kyllä meidän varmaan olisi ihan hyvä kokeilla miltä tuntuu pienet päivälevot ulkoilmassa ja se, että siemaillaan silmillämme kaikkea sitä kaunista mitä luonto meille tarjoaa.
Nautitaan tästä tulevasta kesästä ja toivotaan että tavataan vuoden päästä henkilökohtaisen avun paraatissa, yhdessä paikan päällä. Hei hei teille kaikille!
**
Mitä tekee henkilökohtainen avustaja?
Henkilökohtainen avustaja Susa Nuutinen
Tervehdys, tässä puheenvuoroni henkilökohtaisen avun paraatiin. Tänä vuonna se järjestetäänkin virtuaalisesti koronan takia.
Itse aloitin henkilökohtaisen avustajan työt reilu kymmenen vuotta sitten. Mä lähdin kokeilemaan parin päivän sijaisuutta ja tää työ vei mukanaan. Mä viihdyn tässä ja must on ihana kun saa tutustua ihaniin ihmisiin!
Tää työ voi olla tosi monipuolista, ihan riippuu siitä, mikä on se avun tarve. Mutta mm. tää voi olla ulkoilua, kaupassa käyntiä, voidaan mennä teatteriin, elokuviin, harrastuksiin, konsertteihin.
Tää voi olla myös siivoomista, pyykkäämistä, ruoan laittoa, lukemista, melkein mitä vaan. Tosiaan riippuu siitä avun tarpeesta.
Tässä työssä oppii myös paljon apuvälineistä, niitä ei tarvii pelätä, eikä kannatakaan. Ne on ihan avun käyttäjän ja avustajan turvaksi, ja rohkeesti vaan tutustutte niihin.
Mä oon tän kymmenen vuoden aikana tosiaan tutustunu ihaniin ihmisiin ja me on naurettu ihan hirveesti. On jääny tosi paljon ihania, lämpimiä muistoja. On myös itketty, menetyksiäkin on tullut matkan varrella koettua, se koskettaa aina syvästi. Itseäni lohduttaa se, että on saanut olla apuna ja tukena sinne viime metreille saakka, ja saanut tehdä siitä arjesta mahdollisimman mukavaa ja hyvää.
Mä voisin teille vähän kertoo eri työnantajamalleista ja yleisimmistä työehtosopimuksista. Eli jos kunta on työnantaja, noudatetaan KVTESsiä. Jos yritys on työnantaja, noudatetaan yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta. Jos avun käyttäjä itse toimii työnantajana ja hän on järjestäytynyt Heta-liittoon eli henkilökohtaisten avustajien työnantajaliittoon, silloin noudatetaan Heta-tessiä. Jos avun käyttäjä toimii työnantajana, mutta hän ei ole järjestäytynyt, silloin noudatetaan lakisääteisiä työehtoja.
Suosittelen kyllä vahvasti, että keskustelette työnantajanne kanssa, jotka eivät ole järjestäytyneet, että tämmöinen mahdollisuus on ja siitä on tosiaan paljon hyötyä niin työnantajalle kuin avustajallekin. Siinä oli nämä yleisimmät työehtosopimukset. JHL on ainoa liitto, joka hoitaa henkilökohtaisten avustajien asioita ja vie niitä eteenpäin.
Suosittelen lämpimästi liittymään JHL:ään jos et ole vielä liittynyt. Ja jos henkilökohtaisen avustajan työt kiinnostaa, niin lähde ihmeessä kokeilemaan! Töitä riittää kyllä!
Pysytään terveinä, arjen sankarit! Moi!
**
Henkilökohtainen avustaja tukee itsenäistä elämää
Päivi Niemi-Laine, JHL
Tervehdys hyvät paraatilaiset, mukava nähdä näin uuden normaalin merkeissä täällä verkossa.
Meillä paraatilaisilla on paljon yhteisiä asioita, mitä olemme yhdessä saavuttaneet, mitä olemme yhdessä kehittäneet ja mitä olemme yhdessä vielä tulevaisuudessa eteenpäin kehittämässä.
On tärkeää, että vammaisella on itsemääräämisoikeus. On mahdollisuus harrastaa ja opiskella ja tehdä niitä asioita elämässä, mitä haluaa. Ja niinhän se on, että henkilökohtainen avustaja on se, joka mahdollista tämän kaiken.
Henkilökohtaisen avustajan osalta on tärkeätä tietysti se, että koulutusta kehitetään entisestään. Annetaan avustajalle mahdollisuus siihen, että hänen moninainen osaamisensa voidaan ottaa täyteen käyttöön niin että avustettava saa parhaan mahdollisen elämänlaadun sitä kautta. Että voi tehdä erilaisia asioita miettimättä sen enempää, mistä avun voi saada.
Henkilökohtaisen avun pitää olla sellainen asia, jota jokainen meistä normaalissa elämässä voi toimia itsenäisesti. Avustajan palvelu mahdollistaa sen, että voidaan elää itsenäisesti ja tehdä niitä hyviä, ihania asioita ja kehittää itseään. Ja olla mukana yhteiskunnassa, liikkumassa, olla siellä, missä on itsellä hyvä olla ja elää hyvää elämää.
Se, että henkilökohtaisen avun koulutus on ollut pitkän kehittämisen tulos, on ollut tietysti tärkeä asia. Että yhdessä olemme sitä tehneet ja toinen toistamme kuunnelleet. On tärkeää tietysti tietää, mitä avustettava tarvitsee, mitä avustettava haluaa, ja mitä sitten avustaja – miten hän voi parhaalla mahdollisella tavalla olla henkilökohtainen avustaja.
Tää työ on tietysti todella nuorta, ei kovinkaan vielä pitkään julkisesti tunnustettua tärkeää työtä. Ja nyt meillä on tietysti se vaihe päällä, että nyt pitää ottaa kaikki irti, mitä me voidaan tästä työstä saada ja kehttää edelleen tätä koulutusta Ja totta kai on tärkeää, että olemme lähteneet yhdessä tekemään hyvää työntantajapolitiikkaa ja henkilöstöpolitiikan kehittämisohjelmaa niin, että koemme hyvää kumppanuutta työsuhteessa, kun sitten yhdessä töitä teemme.
Tämä kumppanuusajatus, sillä on todella suuri merkitys. Ja että se on luottamuksellista – perustuu luottamukseen – ja siihen, että kaksi ihmistä pystyy tekemään töitä yhdessä. Avustamaan toinen toisiaan, kyllä se avustajakin oikeastikin tarvitsee työnantajan tahtotilaa ja näkemystä. Ja tietysti sitä tarpeitten näkökulmasta tuotavaa näkemystä, miten avustettava omassa tehtävässään pärjää, kun uusia kykyjä ja taitoja pitäisi olla. Ja pitäisi pystyä niitä kehittämään ja käyttämään hyväksi siellä työpaikoilla avustettavan hyväksi.
On tärkeää tietysti taata rahoitus, saada rahaa lisää siihen, että jokaiselle saadaan vakituiset työt. Tää on iso, haasteellinen tavoite, koska meillä on edelleen tätä pätkä-, silpputyöntekijöitä ja jopa runkosopimuksen nojalla tehdään tätä tärkeää työtä.
Meidän pitää päästä aitoihin, hyviin ja laadukkaisiin työsuhteisiin. Nyt meillä on työehtosopimukset hyvin kehittyneet eteenpäin palkkauksen osalta ja myös työturvallisuuden osalta. Monen asian osalta, jotka työelämässä ovat tärkeitä, mutta tämä korona on tietysti tuonut esiin lisää esimerkkejä siitä, kuinka hyvin meidän pitäisi tähän työsuojelupuoleen kiinnittää huomiota ja kehittää sitä yhdessä.
On tärkeätä että pystymme pitämään huolen siitä, että henkilökohtainen avustaja pystyy hoitamaan työnsä niin, että avustettava ei ole riskissä sairastua tähän vakavaan sairauteen ja työsuojelulla on silloin iso merkitys tässä.
Toivon jatkossakin, että me yhdessä teemme vahvaa lainsäädännöllistä edunvalvontatyötä. Vammaispalvelulaki on edelleen kesken. Meidän on pidettävä huoli siitä, että meillä on yhteinen näkemys niistä asioista, jotka tässä laissa haluamme nähdä ja viedä eteenpäin.
On myös tärkeää, että kaikissa niissä kehittämisasioissa, jotka tulevat lainsäädännön kautta todeksi, tai sitten koulutuspolitiikassa, niin teemme yhdessä vahvaa vaikuttamistyötä. Pidämme huolen siitä, että henkilökohtainen apu tulee sellaiseen pisteeseen, että voidaan todeta, että se on yhteiskunnassa erittäin merkittävää työtä. Ja ei enää taistella rahoituksesta vaan nyt sitten yhdessä päästäisiin kehittämään parasta mahdollista itsemääräämistä ja omaa vapautta tehdä asioita.
Se jos joku on parasta vammaisten hyvinvointia.
Kiitos tästä puheenvuorosta ja oikein hyvää kesää kaikille!
**
#HAP2020 Korna-extra
Merja Heikkonen, Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta (VANE)
Elina Nieminen, Invalidiliitto
Merja Heikkonen: Hei vaan kaikki te, jotka seuraatte tätä virtuaalista HAP-paraatia poikkeuksellisesti näin korona aikana. Ja kuten korona-aikaan kuuluu, meidän tulee keskustella tästä itse aiheesta, eli koronasta. Elikkä siitä mitä korona ja henkilökohtainen apu merkitsevät. Meitä on täällä keskustelemassa Merja Heikkonen, Vanen pääsihteeri STM:stä ja keskustelukumppaninani on Elina Nieminen, Invalidiliitosta. Voisitkin esittäytyä, että ääni tulee tutuksi.
Elina Nieminen: Oikein hyvää paraatia kaikille ja tässä käymmekin lyhyen keskustelun siitä, että miten korona ja henkilökohtainen apu on tässä tilanteessa näyttäytynyt. Hei vaan!
Merja: Lähdetään liikkeelle sieltä maaliskuusta kun tämä homma lähti liikkeelle. Ja oikeastaan varmaan ensimmäinen iso askel oli se kun koulut ja päiväkoditkin laitettiin kiinni. Ja siihen aikaan meille tuli hyvä mieli henkilökohtaisen avun käyttäjinä siinä kohdassa kun maan hallitus määritteli ne ammattiryhmät, jotka ovat niin kriittisiä, mm. joiden 1-3 luokkalaisten lasten syytä käydä koulussa. Ja silloin tässä ammattien luettelossa oli myös mukana henkilökohtaiset avustajat. Mitä sinä Elina tästä ajattelit silloin kun tämä todettiin?
Elina: Siis tämähän oli historiallisesti merkittävin tunnustus vaikeavammaisten henkilökohtaiselle avulle sen jälkeen kun me saatiin vuonna 2009 henkilökohtainen apu subjektiiviseksi oikeudeksi, vammaisjärjestöjen pitkällisen taistelun tuloksena vammaispalveluihin.
Ja näin tämän myös sillä tavalla merkityksellisenä, hyvän luottamuksellisen ja yhteistyön tuloksena järjestöjen, valtion ja STM:n osalta, koska mm. Invalidiliitto oli tässä valppaana. Joka aamu kuunneltiin valtioneuvoston tiedotustilaisuuksia, jonka jälkeen huomattiin, että on tällaisia asioita valmisteilla ja käytiin niihin heti käsiksi.
Ja tämä on virstanpylväs vaikuttamistoiminnassa, että olisi muuten voinut jäädä huomioimatta. Tämä henkilökohtainen apu on kuitenkin sen verran pieni yhteiskunnan volyymissä ja minoriteettikysymys, että sen esiin nostaminen oli hirveän tärkeätä.
Ja se mitä minä viittasin yhteistyöllä valtionhallinnon suuntaan, oli se että valtionhallinto ymmärsi, että henkilökohtaiset avustajat tekevät niin merkityksellistä työtä, että sillä on merkitystä yhteiskunnan toimivuuden kannalta ja ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen sekä turvallisuuden näkökulmasta Ja tältä osin viittaan vaikeavammaisiin henkilöihin, jotka käyttää tätä henkilökohtaista apua.
Merja: Joo minä koin tämän kanssa merkittävänä asiana. Ja tietysti sillain, ihan niin kuin sanoit, tämä henkilökohtainen apu, varsinkin tää työnantajamalli, on edelleen tuntematon meidän yhteiskunnassamme, meitä on kuitenkin aika vähän. Ja kuitenkin se on poikkeuksellinen tapa järjestää sosiaalipalveluja.
Jouduin STM:ssä muistuttamaan, että muistakaas, että meillä on henkilökohtaisen avustajan käyttäjiä, jotka ovat itse työnantajia.
Ja sitten tämä oli hieno asia, että saatiin henkilökohtaisille avustajille tunnustus, että kuuluvat kriittisiin ryhmiin. Ja sitten tässä on toki tullut luntakin tupaan, elikkä on jouduttu asioita oikomaan, ja on jouduttu oikaisemaan asioita.
Ja on ollut sitäkin ilmiötä, että vammaisuuden perusteella on lähdetty ylisuojeluun ja ylilyönteihin. Meille tuli viestiä, että asumisyksiköihin ei henkilökohtaisia avustajia päästetty rajoittamisen nimissä sisään tai muitakin esim. kuntoutustyöntekijöitä ei välillä päästetty, ja jouduttiin sitten näihin puuttumaan. Että hei! Työntekijöiden pitää päästä tekemään työtänsä, että rajoitustoimenpiteet eivät sitä rajoita.
Elina: Tätä viestiä tuli myös meidän puolellemme. Mutta onneksi tämä tilanne on nyt sitten STM:n vahvan ohjeistuksen myötä tullut onneksi muutosta. Mutta toki on näin, että vammaiset ihmiset helposti nähdään, toisaalta perustellusti, mutta sitten tulee näitä ylilyöntejä, että myöskin perusteetta suojelun kohteena. Ja se on saattanut estää sitä normaalia elämän linjaa.
Mutta toisaalta minä ainakin näkisin, että kaikki kansalaiset ovat joutuneet tämän koronaviruspandemian myötä elämään poikkeusoloissa ja välttämään kontakteja ja yhteiskunta on ollut toisaalta suljettu. Mutta toisaalta, tää on hyvä huomio Merjalta, että näin oli. Mutta toivottavasti jatkossa huomioidaan tämä, että henkilökohtainen apu tulee samalla tavalla turvatuksi heidän osalta, jotka käyttää tätä asumisen yhteydessä.
Merja: Mehän jouduttiin myös huomauttamaan näistä liikkumisen oikeuksista. Että olipa ihminen miten vammainen tahansa, niin jos hän ei ole karanteenissa, niin ei häneltä myöskään sellaisia oikeuksia voi viedä, jotka hänellä ihmisenä on. Siis sen perusteella, että hän on vammainen.
Tietyllä tapaa tämä on ollut perus- ja ihmisoikeusoppijakso koko yhteiskunnalle. On jouduttu puhumaan perus- ja ihmisoikeuksista enemmän kuin koskaan, ja miettimään mitä ne tarkoittaa kenenkin kohdalla.
On tässä ollut rankkakin puoli, nimittäin tämä työsuojelunäkökulma. Kun ollaan työnantajina ja meillä on avustajia työntekijöinä, niin on tullut esiin nämä työsuojelukysymykset luupin alle. Tietty ne aina ovat, mutta tässä tilanteessa korostetusti. Mitäs sä Elinan näistä ajattelet, että voisit kertoa mitä näissä tapahtui?
Elina: Tämä on se kysymys, joka on kaikkein eniten työllistänyt, ja johon on eniten pyritty vaikuttamaan. Että tällaisessa yleisvaarallisessa taudissa, joka tarttuu lähikontaktissa pisaratartuntana ja jopa puheen välityksellä, niin silloin erityisen tärkeäksi kysymykseksi nousevat nämä suojavälineet. Ja me kaikki tiedetään, että niistä on ollut globaalistikin pulaa. Ja vaikka Suomessa keskimäärin on hyvää tämä ennakkovarautuminen, niin meilläkään näitä suojavarusteita ei tahtonut olla.
Henkilökohtainen apu oli oman kysymyksenään semmoinen, että kun näitä varmuusvarastoja ruvettiin avaamaan, niin ajateltiin että tilanne helpottuu. Mutta sitten jakelu ei koskenutkaan näitä yksityisiä työnantajia. Ja kun tämä työnantajamalli on niin epätyypillinen tapa järjestää palveluita, ja kun siinä on vastuu työnantajalla työsuojeluvelvotteisiin vahvasti ja toisaalta tämä yleinen sosiaali- ja terveyspalvelusektorin varautuminen ei tukenut tätä.
Muut mallit toimivat juristin sanoin oikeushenkilöinä, eli siellä on taustalla yritys tai muu taho, joka vastaa eri lailla ja vahvemmin siitä palvelumallista. Mitäs Merja arvioit tämän porukan, et niitä on semmonen 15-20 tuhatta?
Merja: Niin meillä on päätöksiä semmonen 24 tuhatta, mutta niistä leijonan osa on edelleen työntantajamallilla, niin vois ajatella että meillä on 15 000 työnantajamallilla. Se on isossa mittakaavassa marginaalinen ryhmä. Kyllä siinä oli sekamelskaa ja epätietoisuutta aluksi ja varsinkin kun näistä suojavälineistä oli sattuneesta syystä pulaa. Ja me ei varmaankaan oltu siellä etunenässä. Oltiin hyvin heikoilla siinä hankkimisessa.
Elina: Ja vaikka näitä STM:n suosituksia tuli ja vaikka sinne lisättiin tämä työnantajamalli, niin siitä huolimatta tässä oli valtakunnallista ja on edelleen sitä epätasapainoa: Voi olla että jossain pienillä paikkakunnilla tuodaan ihan kotiin asti näitä suojavarusteita ja jossain paikoissa voi edelleen olla, ettei niitä riittävässä määrin järjestetä.
STM huomasi, ettei ole valtakunnallisesti yhtäläistä tämä ohjeistuksen noudattaminen, niin annettiin määräys. Jota on sitten uhkasakkojen nojalla kuntien noudatettava kesäkuun loppuun 2020 voimassa toistaiseksi.
Ja tässä on hyvä huomata, että tässä henkilökohtaisen avun käyttäjää suojataan avustajalta saatavalta tartunnalta. Minun mielestä tämä on perus- ja ihmisoikeudellisesti ja ihmisarvon kannalta merkittävä asia, että näin toimitaan. Tällä lunastetaan se lupaus, että meidän yhteiskunnassamme saa riskiryhmään kuuluvat suojaa. Näitä on velvollisuus käyttää vain riskiryhmän kanssa ja ihan kaikki henkilökohtaisen avun käyttäjät eivät ole, mutta valtaosa kuuluu riskiryhmään.
Merja: Nyt tilanne on jossain määrin selkeytynyt, vaikka tietyntyyppisiä ongelmia edelleen on. Ja tietenkin ollaan tilanteessa, jossa ei aiemmin olla oltu. Olisihan se ollut ihme, jos tämä olisi mutkitta mennyt. Mutta tämä on ollut semmoinen oppimisprosessi.
Se mikä meidän täytyy muistaa, ja mitä STM:kin koko ajan tuo tiedotuksessaan esille on se, että sosiaalihuollon palvelut, ja niiden järjestämisvelvoite ei ole mihinkään hävinnyt, että vastuu on viime kädessä kunnalla. Onneksi on aika pitkälle selvitty näillä normaaleilla palvelujen järjestämistavoilla, mutta sitä on pitänyt erityisesti ohjeistaa ja tukea. Mutta toivotaan että pahin olisi nyt ohi ja että me oltaisiin tämän koronan osata voiton puolella.
Elina: Tietenkin meillä on muitakin kysymyksiä, joihin me on vaikutettu. Ja merkittäviä joustoja on tullut kuntapuolelta, esim. omaisen toimia jossain tilanteissa avustajana ja jossain on annettu mahdollisuus henkilökohtaisen avun käyttöön sairaalajakson aikana.
Kaikki nämä ja mukaan lukien avustajien laskeminen yhteiskunnan kannalta kriittiseksi, ovat semmoisia, jotka järjestöt ja Invalidiliitto toivovat näkevän tulevaisuudessa: Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, myös nämä suojavälineet, ja nyt ne on tunnustettu. Meidän pitää jatkaa tätä vaikuttamistyötä, että nämä jalkautuisivat vakiintuneiksi hyviksi käytännöiksi.
Haluan vielä nostaa esiin yhden asian miksi on nämä suojavarusteet ovat erittäin tärkeitä on se, että vaikeavammainen henkilökohtaisen avun käyttäjä, joutuu olemaan eri henkilöiden toiminnan kohteena, eli hän ei voi vapaasti valita, että eristäytyy tai jää neljän seinän sisälle. Vääjäämättä tulee ihmiskontakteja. Ja silloin tämän järjestelmän toimivuus on erittäin tärkeätä.
Merja: Täytyy sanoa, ettei korona ole välttämättä ollut vammaiselle niin järisyttävä asia, koska meidän elämässämme on valtava määrä rajoitteita. Että minä olenkin joskus sanonut, että vammaisten ihmisten elämästä puuttuu Carpe Diem, että jossain määrin meillä on ollut henkisiä kykyjä selvitä tästä.
Aika rientää. Tässä oli meidän koronaextra. Kiitos, Elina.
Elina: Kiitos, Merja!
**
Nojaa taaksepäin ja nauti musiikista
Riikka Hänninen
Hei kaikille, mun nimi on Riikka Hänninen ja tässä teille pari kesäistä laulua, ensimmäinen laulu Kukkuupolska tuolta Ruotsinmaalta ja toinen laulu on Iiris Brocken laulu Tyttö ja kettu.
[Kukkuupolska, hyräilyä]
TYTTÖ JA KETTU
Kesä oli alullaan ja tuomi kukassaan
kun tyttö sulki oven takanaan
Hän kulki poikki pihan, ohi hevoshaan
ohuessa kesämekossaan
Metsänreunassa sukelsi polku pimeään
sitä pitkin Hän hiljaa asteli
Jossain kaukana kettu huusihänen nimeään
ja hän kutsuun kuiskaten vastasi
Kartanon mailla satakieli lauloi
Hän sielunsa upotti sävelten syvään veteen
Oudot näyt nousivat silmien eteen
Hän niitä seurasi ja metsään katosi
Kylällä vielä toisinaan hänestä puhutaan
Mihin mahtoi kadota tyttö hiljainen?
Kartanon pikkupiika pääsi karkaamaan
kesken toukokiireiden
Joku Väitti hänen lähteneen kaupunkiin
Joku kertoi hänen menneen luostariin
Joku sanoi ”Toukokuussa aikaan tuomenkukkien
hänen metsään yksin menevätn huomattiin”
Kartanon mailla satakieli lauloi
(Orpo piika , outo lintu)
Hän sielunsa upotti sävelten syvään veteen
(kesken kelvoton työnsä jätti)
Oudot näyt nousivat silmien eteen
Hän niitä seurasi
ja metsään katosi
Linnut ja monenlaiset pienet eläimet
hänen hiuksistaan pesää rakentaa
Hänen valkoisia luitaan sammaleiden viileydessä
piilossa pitää äiti maa
tyttö kultaisen ketun rinnalla
linnunradan liepeitä vaeltaa
Yhdessä he etsivät uutta kotia
jossa alusta voi kaiken aloittaa
Kartanon mailla satakieli lauloi
Hän sielunsa upotti sävelten syvään veteen
Oudot näyt nousivat silmien eteen
Hän niitä seurasi
ja metsään katosi
Yhä askeleet keveni
Yhä askeleet keveni
Askeleet keveni
Askeleet keveni…
Kiitos, ihanaa ihanaa kesäkuun jatkoa kaikille!