Espoossa on 2.2. aloittanut uusi kuljetuspalvelu, Kulkukeskus. Huolimatta ns. kehittäjäasiakkaiden mukanaolosta kyseinen palvelu on herättänyt lukuisissa kuntalaisissa myös huolta. Nyt huolet ovat monin paikoin realisoituneet. Ohessa kootusti joitain akuuteimmista keskukseen liittyvistä ongelmista.
Kulkukeskuksen kalusto ei asiakasprofiileista huolimatta ole luvatunlaista. Kaikki vammaiset henkilöt eivät voi käyttää ns. inva-autoa, vaikka osalle asiakkaista se on välttämätön. Henkilöauton merkitsemisessä asiakasprofiiliin ei ole kyse mukavuudenhalusta. Esimerkiksi opas- tai avustajakoiran kanssa liikkuville tai niille, joiden tasapaino ei riitä autoon nousemiseen, inva-auto on turvallisuusriski. Tällaisille henkilöille on viipymättä taattava tosiasiallinen mahdollisuus vakikuljetukseen tai irrotus järjestelmästä. Vaikuttaa siltä, että Espoon kaupungilla on sen sijaan valittu linja, jossa odotetaan, että joku loukkaantuu tai kuolee. Mikäli vääränlaisen kaluston saapumisesta tai käytöstä aiheutuu ansionmenetyksiä tai sairaalakuluja, tulevatko myös ne kaupungin korvattaviksi?
Lisäksi olemme saaneet tietoomme mm., että Kulkukeskuksen asiakas- ja toimintaohjeessa on ristiriitaisuuksia. Sen sijaan, että tarvetta vakitaksiin harkittaisiin yksilöllisesti, on koettu jopa painostamista tämän oikeuden poistamiseksi kokonaan. Kuljettajat ovat huutaneet ja kiroilleet osalle asiakkaista, puhelinpalvelun odotusajat ovat venyneet eikä tilausjärjestelmä ole kaikille saavutettava. Tietosuojan osalta Kulkukeskuksesta ohjataan esim. tiedustelut asiakasnumeroista Espoon kaupungille, jossa puolestaan on todettu, että tällaista tietoa ei ole. Yksilöllisiä asiakasprofiileita on ”kadonnut” järjestelmästä. Verrattaessa julkiseen liikenteeseen auton saapumista 60 minuuttia tilauksesta kutsutaan ”heti-matkaksi”, mikä loukkaa jokaisen palvelunkäyttäjän älykkyyttä.
Tässä siis vain muutamia Kulkukeskuksen ongelmista. Mikään niistä ei sinänsä suuresti yllätä. Kaikista näistä ja muista ongelmista on esitetty huoli monta kertaa Kulkukeskuksen valmistelun aikana, niin useamman kehittäjäasiakkaan kuin muiden käyttäjien ja järjestöjen suulla. Hankaluuksista on helppo päätellä, ettei vammaisten henkilöiden palveluja haluta tässäkään järjestelmässä ymmärtää yksilöllisesti. Ei ajatella, että vammaisilla voi olla sellaisia tarpeita kuin kiire töihin tai halu päästä kotiin iltatilaisuudesta vähemmällä kuin tunnin odotusajalla. Sen sijaan vammaiset liikkuvat kuin tavara: kiireettömästi paikasta a paikkaan b. Ehkäpä jotkut lakkaavat tyystin käyttämästä heille sopimatonta palvelua. Näin kertyneet säästöt eivät ole kovin kestäviä. Ajatus, että kaikki vammaiset henkilöt liikkuisivat inva-autoilla, ei palvele myöskään kestävää kehitystä. Esteettömämpää julkista liikennettä toivoo varmasti jokainen. Sen käyttö kuitenkin edellyttäisi monen vammaisen kohdalla esimerkiksi huomattavasti lisää avustajatunteja.
Lainsäädäntö edellyttää vammaisten henkilöiden aitoa, avointa ja saavutettavaa osallistamista heille suunnattuun palvelun kehittämiseen, kaikissa palvelun kehittämisvaiheissa. Tämä velvoite ei poistu kehittäjäasiakkaiden kautta tai tyhjällä mantralla osallistamisesta. Se ei muutu todeksi ainoastaan sillä, että asiakkaiden huolia kuunnellaan. Huolille on myös tehtävä jotain.
Ennen Kulkukeskuksen alkua järjestettiin myös muutama ei-saavutettava infotilaisuus. Tilaisuuksissa esitettyihin kysymyksiin on luvattu koota vastaukset keskuksen sivuiille. Ainakaan vielä niitä ei ole näkynyt. Kysymykset eivät Teams-ohjelmassa näkyneet muille osallistujille eikä tilaisuuksien ylimääräistä aikaa käytetty avoimeen keskusteluun. Tämäkään ei anna kulkukeskuksen infosta kovin avointa tai osallistavaa kuvaa. Huolena on, tulevatko kaikki kysymykset todella esille avoimesti ja esitetyssä muodossaan. Pyynnöstä välitämme eteenpäin Kynnys ry:stä yhdessä tilaisuudessa esitettyjä kysymyksiä ja kommentteja.
- 10 minuuttia on useiden vaikeavammaisten asiakkaiden toimintarajoitteet huomioiden liian lyhyt asiointipysähdysaika. Miten varmistetaan, että vammaisten henkilöiden yksilölliset toimintarajoitteet on tässä todellisuudessa huomioitu?
- Miten kyky päivittää ja käyttää asiakasprofiileja varmistetaan kunnassa yksilöllisesti esimerkiksi kehitysvammaisten asiakkaiden kohdalla?
- Miten varmistetaan vammaisten asiakkaiden yksityisyydensuoja, kun taksin voi tilata puhelinnumerolla ja palvelun saadakseen on todistettava henkilöllisyytensä? Korvaako kunta asiakkaille esim. vammaiskortit /henkilöpaperien hankinnan? Oikeuskäytännön mukaan tällaisen palvelun käyttämisestä aiheutuvat kustannukset eivät tosiasiassa saa ylittää kohtuullisena pidettävän maksun enimmäismäärää.
- Miten varmistetaan korona-ajan turvallisuus työ- ja muilla matkoilla, jos vakitaksia ei ole sallittu ja taksiin tarvitsee suojapleksit yms.?
- Vakitaksioikeutta harkittaessa tulee tosiasiallisesti huomioida vamman aiheuttamat yksilölliset rajoitteet kuljetuspalvelun käyttämiselle.
Kaikkien kannalta on toivottavaa, että Kulkukeskuksen käyttö helpottuu alkukankeuden jälkeen. Näin jo pelkästään siksi, että korona-ajan loputtua palvelulle on luvassa lisää käyttäjiä ja kalustolle uusia vaatimuksia. Tilanteen helpottuminen kuitenkin edellyttää, että asiakkaita kuunnellaan, kysymyksiin vastataan ja ongelmat ratkaistaan hiljenemisen sijaan.
Sanni Purhonen, tiedottaja
Yodit Melaku, sosiaalityöntekijä
Terhi Toikkanen, lakimies
Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry