Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry on antanut lausunnon valtakunnallisten lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjautumisen perusteiden opasluonnoksesta
Kynnyksen mukaan oppaan johdannossa olisi syytä selvemmin tuoda esiin, että opas koskee nimenomaan julkisen terveydenhuollon järjestämisvastuulla olevaa lääkinnällistä kuntoutusta. Tekstissä on useissa eri kohdissa kerrottu Kelan järjestämästä kuntoutuksesta. Johdannossa voisikin mainita myös muiden kuntoutuksen maksaja- ja järjestäjätahojen rooleista.
Esitämme tekstiin tarkennuksia ja lisäyksiä kuntoutuspäätösten muutoksenhakuun liittyen. Oppaassa mainitaan, että lääkinnällisen kuntoutuksen päätöksistä ei ole varsinaista valitusoikeutta, mutta tulisi tuoda esiin myös muut mahdollisuudet, kuten käsittely hallinto-oikeudessa hallintoriita-asiana. Lisäksi on selkeästi todettava, että Kelan ja vakuutusyhtiöiden kuntoutuspäätöksistä voidaan valittaa.
Kynnyksen näkemyksen mukaan kuntoutuksen tavoitteena ei voi olla vain yksilön toimintakyvyn ja itsenäisen selviytymisen edistäminen vaan joissakin tapauksissa tavoitteeksi pitää riittää myös niiden ylläpitäminen. Oppaan mukaan lääkinnällinen kuntoutus ei sisällä ennalta ehkäisevää toimintaa. Tähän viittaava virke on syytä poistaa. Kynnys huomauttaa myös, että vaikkei kuntoutusta järjestetäkään pelkästään ennalta ehkäisevästi, on vanhanaikaista ajatella sitä vain jälkikäteisenä ja korjaavana toimintana. Kuntoutuksen ennalta ehkäiseviä elementtejä tulisikin tuoda tekstissä enemmän esiin.
Oppaan mukaan kuntoutuksen edellytyksenä on kuntoutujan sitoutuminen yhdessä asetettuihin tavoitteisiin ja omakuntoutukseen. Tässä tulisi huomioida, ettei omakuntoutus ole kaikille mahdollista. Kuntoutuksen edellytyksenä tulisi olla kuntoutujan sitoutuminen yhdessä asetettuihin tavoitteisiin ja omakuntoutukseen mahdollisuuksiensa mukaan.
Kohdassa Kuntoutuksen suunnittelu, toteutus ja seuranta olisi mahdollisimman selkeästi tuotava esiin järjestäjä-, maksaja- ja myös tuottajatahojen eli Kelan, vakuutusyhtiöiden ja työeläkeyhtiöiden roolit, yleisellä tasolla käsitteiden selventämiseksi. Yksinomaan työtapaturmia sattuu vuosittain yli 100 000 ja liikenteen henkilövahinkoja 3600. Osa niistä aiheuttaa lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeen. Näistä tilanteista tulisi olla oppaassa oma kappaleensa.
On hyvä, että tekstissä tuodaan esiin terveydenhuollon velvollisuus varmistaa kuntoutuksen jatkuminen myös silloin, kun järjestämis- ja kustannusvastuusta on epäselvyyttä. Julkisessa terveydenhuollossa kuntoutuksesta perittävät asiakasmaksut sekä maksukaton soveltaminen tulisi selkeästi mainita. Asiakasmaksuista olisi hyvä olla erillinen kohtansa.
Oppaassa tulisi selkeämmin korostaa, että lähikuntoutus on edelleen ensisijainen tapa järjestää kuntoutusta. Etäkuntoutus on vaihtoehto, jos sen avulla saadaan kuntoutujan kannalta lisähyötyä ja tehokkuutta. Etäkuntoutuksen soveltuvuus tulee selvittää ja perustella erikseen kuntoutujakohtaisesti.
Lisätietoja:
Mika Välimaa, lakimies
puh. 045 7731 0105
mika.valimaa(at)kynnys.fi