Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:tä on kuultu uuden vammaispalvelulain valmennukseen ja tukeen sekä henkilökohtaiseen apuun liittyvistä säännöksistä
Kynnys ry:n kommenteissa nostetaan Valmennus ja tuki -kohdassa esiin, että pykälässä tulisi käyttää ilmaisua “tavanomaisessa elämässä”, eikä puhua suoriutumisesta. Lisäksi esitämme tarkennettavaksi valmennuksen ja tuen tavoitteiden, sisällön ja toteutustavan sanamuotoa. Esitetyssä muodossaan lakiin on kirjattu velvollisuus määritellä palvelu, mutta ei järjestää palvelua. Lakiin on kirjattava erityispalvelut, joihin vammaisella on oikeus.
Pykäläesityksen perusteluista Kynnys ry huomauttaa, että valmennus ja tuki on täysin eri palvelu kuin sosiaalihuoltolaissa säädelty sosiaalinen kuntoutus. Perustelujen viittaus sosiaalihuoltolakiin tulee muuttaa siten, että se vastaisi Kynnyksen aiemmin esittämää kantaa soveltamisalasta suhteessa sosiaalihuoltolakiin.
Valmennuksella ja tuella ei saa korvata henkilökohtaista apua siltä osin kuin henkilöllä on oikeus henkilökohtaiseen apuun. Kuitenkaan valmennusta ja tukea ei pidä nähdä pelkästään muiden palvelujen täydentäjänä, vaan myös tärkeänä itsenäisenä palveluna. Perusteluissa tulisi mainita, että valmennusta ja tukea on tarvittaessa saatava myös asumispalveluyksikössä vastaamaan henkilön yksilöllisiin avun ja tuen tarpeisiin, joihin yksikön palvelut eivät vastaa. Perusteluissa tulee korostaa sekä toteutustavan että toteuttajan osalta asiakkaan etua, koska valmennuksen ja tuen konkreettista toteuttamistapaa, sisältöjä tai toteuttajaa ei ole laissa määritelty eikä perusteluissa tarkennettu. Koska sisältöjä ei ehkä ole mahdollista kirjata lakiin eikä perusteluihin tyhjentävästi, huolena on, ettei nykyisiä kehitysvammalain mukaisia palveluja saisi tämän pykälän nojalla. Kynnys esittää, että osaamiskeskukset olisivat yksi hyvä tapa turvata vammaispalvelujen riittävä erityisosaaminen hyvinvointialueilla.
Henkilökohtainen apu -lakitekstissä julkiset ja yksityiset luottamustoimet tulisi sisällyttää rinnasteisina työlle ja opiskelulle. On kohtuutonta olettaa, että henkilöt käyttävät näihin vapaa-ajan tuntejaan. On huomattava, että avuntarve voi olla laissa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä myös silloin, kun toimien suorittaminen olisi kohtuuttoman hidasta tai hankalaa. Tämä tulee kirjata lakiin. Voimavara-käsite tulee poistaa säännöksistä sen ongelmallisen maineen vuoksi. Sillä luokitellaan henkilö “joko-tai” voimavaroja omaavaksi. Tilalle Kynnys esittää määritelmää: “Henkilökohtaiseen apuun on oikeus vammaisella henkilöllä, jonka on mahdollista itsenäisesti, eri kommunikaation keinoin tai tuettuna ilmaista tahtonsa avun sisällöstä.” Pykälässä tulee mainita, että henkilökohtaiseen apuun voi osana palvelun kokonaisuutta kuulua sellaisia hoitotoimenpiteitä, jotka voidaan suorittaa ilman sairaanhoidon erityisosaamista.
Perusteluista Kynnys huomauttaa, että rajaukset päivittäisten toimien myöntämiseen asumismuodon perusteella tulee poistaa perusteluista, jos itse laissa ei rajausta ole. Esimerkiksi sukupuolisensitiivisyys edellyttää päivittäisissä toimissa sitä, että voi valita avustajan. Vammaisia ihmisiä ei tule asettaa eri asemaan asumismuodon perusteella. Palvelut tulee myöntää yhdenvertaisin perustein. Myös vapaa-ajan toimintojen yhteydessä saatetaan tarvita avustamista päivittäisissä toiminnoissa. Tästä johtuen vapaa-ajan ja päivittäisten toimien kategorinen erotteleminen on ongelmallista ja usein tarpeetonta. Päivittäistoimia koskevaan esimerkkiluetteloon tulee lisätä seksuaaliterveys.
Silloin kun vammaisen henkilön avustaminen sisältää hoitoon rinnastettavia toimia, on maakunnan annettava vammaiselle henkilölle ja tämän avustajalle näihin toimenpiteisiin vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen edellyttämä perehdytys sekä mahdollisuus jatkuvaan ohjaukseen. Henkilökohtaista apua ei saa korvata kotihoidolla. Ulkomaille myönnettävästä henkilökohtaisesta avusta pitäisi säännellä laissa. Se turvaa henkilökohtaisen avun mm. vaihto-opiskeluun ja ulkomaan työkomennuksille sekä mahdollisuudet lomamatkoille. Olisi tarpeen lisätä myös, ettei avun käyttäjälle tule asettaa mitään tiettyä käytännön roolia avustajan työhön osallistumiseen ja toimien toteuttamisen yhdessä.
Henkilökohtaisen avun toteuttaminen kohtaan tulisi tehdä lisäys: “Vammaiselle henkilölle on annettava riittävästi ja ymmärrettävästi tietoa eri henkilökohtaisen avun toteuttamisen vaihtoehdoista”. Vammaisen henkilön edun mukaisuus riittää perusteeksi omaisen valitsemiselle avustajaksi, ja siksi ”erityisestä syystä” -ilmaisu tulee poistaa laista.
Kynnys ry huomauttaa, ettei asiakkaan mielipiteen huomiointi toteudu nykyisellään. Tulisi korostaa sitä, että päätöksessä on erikseen selvästi osoitettava syyt, jotka ovat johtaneet asiakkaan mielipiteen ohittamiseen. Kaikissa järjestämistavoissa tulee olla nykyistä vahvemmat mahdollisuudet varmistaa yksilöllisen palvelun toteutuminen. Palvelun käyttäjälle tulee tarjota riittävää tukea, oikeussuojakeinoja ja ulkopuolista apua mahdollisiin ongelmiin. Velvoite kirjata sijaisjärjestelyt asiakassuunnitelmaan ja päätökseen on toimena oikeansuuntainen, mutta ei riittävä. Sijaisjärjestelyt tulee olla tosiasiallisesti järjestetty kaikkina vuorokauden aikoina. Kaikissa henkilökohtaisen avun järjestämistavoissa tarvitaan avun tuottajasta riippumatonta neuvontaa ja apua palvelun käytön aikana.
Henkilökohtaisen avun työnantajamallin osalta maakunnan on varmistettava, että vammainen henkilö saa riittävästi neuvontaa työoikeudellisissa kysymyksissä. On ymmärrettävää, ettei vammaispalvelujen työntekijöillä ole pätevyyttä arvioida työoikeudellisia kysymyksiä. Tämä ei saa johtaa tilanteeseen, jossa sosiaalipalvelujen käyttäjä jätetään niiden suhteen yksin. Kynnys toteaa, että nykyisellään järjestöt antavat neuvontaa, mutta viranomaisen neuvontavelvollisuuden ulkoistamisen pitää perustua lakiin. Tämä muodostaa myös vastuu- ja kustannuskysymyksiä, joita ei voida siirtää asiakkaalle tai kolmannelle sektorille. Perusteluihin tulee kirjata maakunnan neuvontavelvollisuus. Lisäksi työnantajamallin käyttö tulee rajata tilanteisiin, joissa on varmistettu henkilön halu toimia työnantajana. Työnantajamallia ei pidä käyttää, jos henkilö on työsuhteen keskeisissä velvoitteissa riippuvainen muun tahon kuten perheenjäsenen tai avustajakeskuksen avusta. Toisen puolesta työnantajana toimiminen sisältää riskejä ja haasteita, joten sen käyttämiseen tulee olla erityiset perusteet ja vastuut, velvollisuudet sekä oikeudet tulee määritellä päätöksessä. Lisäksi vammaisen henkilön puolesta työnantajana toimimisen tulee perustua vammaisen henkilön tarpeisiin ja hänen mielipiteeseensä.
On hyvä, että esityksessä työnantajaksi ryhtyvän tulee antaa suostumus työnantajana toimimiseen. Muilla tavoilla kuin työnantajamallilla järjestetty henkilökohtainen apu ei kuitenkaan aina vastaa henkilön tarpeisiin. Tällöin henkilö voi joutua pakosta suostumaan työnantajaksi. Suostumus ei voi rajata kunnan lakisääteistä korvausvastuuta tai vastuuta perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisesta.
Kynnys painottaa, ettei työnantaja saa tulla riippuvaiseksi palkkahallinnon antamasta neuvonnasta eikä häntä saa pakottaa käyttämään tiettyä palkkahallinnon järjestelmää. Maakunnan tulee järjestää ja vastata aina myös ulkoistamansa palkkahallinnon tai henkilöstöhallinnon palvelujen toiminnan lainmukaisuudesta. Avustamistuntien määrässä tulee huomioida työnantajavelvoitteiden hoitamisessa avustamiseen tarvittavat tunnit, jotteivat avustamistunnit kulu pelkästään työnantajavelvoitteiden hoitamiseen.
Lisätietoja:
Terhi Toikkanen