Luonnokseen edellytetään useita korjauksia
- Lain soveltamisala on turhan rajaava
- Laissa korostetaan turhaan palveluntarpeen välttämättömyyttä ja tavanomaisuutta
- Asumisen tuki tulee järjestää ensisijaisesti vammaisen henkilön itse valitsemaan asuinpaikkaan
- Palvelujen ja toteutustapojen monipuolistaminen on kannatettavaa
- Lakiin tulee sisällyttää asetuksenantovaltuus
Lakiehdotus ei riittävästi edistä oikeutta yksilöllisiin vammaispalveluihin. Vammaispalvelujen piiriin pääsemisen yhtenä edellytyksenä on toimintakyvyn olennainen heikentyminen. Tämä on liian rajaava näkemys. Lisäksi vammaisen henkilön määritelmä on ristiriidassa YK:n vammaissopimuksen kanssa. Perusteluihin tulisi lisätä, että olennainen toimintakyvyn heikentyminen ja välttämätön avun tarve on myös silloin, kun toimien suorittaminen on vammaiselle henkilölle kohtuuttoman aikaa vievää tai hankalaa taikka, jos jatkuva ponnistelu johtaa todennäköisesti toimintakyvyn heikkenemiseen tulevaisuudessa.
Lakiluonnoksen ongelmana on pykälien tulkinnanvaraisuus, jota on vielä monin paikoin täsmennettävä. Vaikuttaa siltä, että perusteluilla korvataan lakiluonnoksessa paikoitellen säädöstekstiä. Riskinä on, etteivät erityislain tarkoituksena olevat yksilölliset palvelut toteudu vaan kokonaisuudet pannaan täytäntöön kategorisina palvelupaketteina. Perusteluissa on oikeuksia rajaavia tai laajentavia kohtia, joiden tulisi sisältyä lakiin. Kynnys painottaa, että vammaisvaikutusten arviointi ja osallisuustyöryhmän huomiot on sisällytettävä esitykseen.
Erityispalveluiden suhteen luonnoksessa jää usein tulkinnanvaraiseksi, mihin palveluun asiakkaalla on oikeus. Lisäksi perusteluiden tulkintaohjeilla ohjataan joissakin tapauksissa palvelujen valintaa siten, että vammaisen henkilön oikeus tiettyyn lain mukaiseen erityispalveluun ei tosiasiassa toteudu. Näistä seikoista seuraavat haasteet kuormittavat hallintoa, sosiaalityötä ja ennen kaikkea vammaisia palveluntarvitsijoita. Lakiin tuleekin sisällyttää asetuksenantovaltuus.
Lakiehdotuksen mukaiset henkilökohtaisen avun tarkoitus ja saamisedellytykset vastaavat pääosin näkemystämme. Henkilökohtaiseen apuun olisi oikeus, jos henkilö yleisellä tasolla voi viestiä tahtoaan ja toiveitaan. Henkilökohtaisen avun työnantajamalliin sisältyy pääosin hyviä muutoksia nykyiseen lakiin nähden. Lapsen huoltajan tai edunvalvojan asemaan sisältyy mallissa kuitenkin lakiteknisiä ongelmia. Työnantajamallissa hyvinvointialue velvoitetaan antamaan neuvontaa ja tukea, mutta velvoitteen tulisi ulottua myös muihin palvelun tuottamistapoihin.
Lakiuudistuksessa pitää vahvistaa oikeutta vuorovaikutukseen ja yhteiskunnallinen osallistuminen tulee rinnastaa työhön ja opiskeluun. Esitämme vuorovaikutuksen sisällyttämistä päivittäistoimiin ja vasta toissijaisesti vapaa-aikaan. Itsehoitoa vastaavien toimintojen osalta perusteluja tulisi vielä täsmentää.
Osallisuutta lisääviä elementtejä lakiluonnoksessa on melko hyvin. Esitetty sanamuoto ”yhteistyössä vammaisen henkilön kanssa” ei kuitenkaan ole riittävä tukemaan vammaisten henkilöiden tosiasiallista osallistumista omaan palveluprosessiinsa. Lakiin tulee kirjata asiakkaan mielipiteen ja toiveiden huomiointi siten, että niistä poikkeaminen vaatisi vahvat perustelut ja niiden kirjaamisen palvelupäätökseen.
On hyvä, että yksilöllisiä palveluratkaisuja on nostettu luonnoksessa esille. ”Tavanomaisen elämän” käsite kuitenkin heikentää mahdollisuutta saada yksilöllisiä palveluja ja on ristiriidassa YK:n vammaissopimuksen kanssa. Lasten asema on verrattain hyvin esillä lakiehdotuksessa.
Kynnyksen mukaan vammaispalvelulain soveltamisjärjestys tulisi muuttaa ensisijaiseksi suhteessa sosiaalihuoltolakiin. Nykyisin monille vammaisille henkilöille järjestetään sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita, vaikka henkilö olisi oikeutettu palveluihin vammaispalvelulain perusteella. Tämä asettaa asiakkaat hyvin eriarvoiseen asemaan.
Valmennus ja erityinen tuki ovat tärkeitä palveluita uudessa vammaispalvelulaissa. Lisäksi tuetusta päätöksenteosta osana muita palveluja on ehdottomasti erikseen säädettävä laissa. Painopistettä tulisi siirtää ennaltaehkäisevään ja osallisuutta tukevaan lähestymistapaan. Kynnys on huolissaan erityisen tuen erityisosaamisen riittävyydestä.
Asumisen tuen pykälä antaa nykyistä paremmat mahdollisuudet myös yksilöllisille ratkaisuille. Kynnys esittää kuitenkin huolensa YK-sopimuksen ja 19 artiklan riittävästä huomioimisesta. Palvelujärjestelmiä tulee kehittää kohti yksilöllisiä palveluja ja pois laitosmaisista ja joustamattomista järjestelyistä. Asumisen tuki tulee järjestää ensisijaisesti vammaisen henkilön itse valitsemaan asuinpaikkaan. Esteettömän asumisen säännös on kirjoitettu liian väljästi sen suhteen, mihin asiakkaalla on oikeus ja mitkä ovat hyvinvointialueen velvollisuudet. On kannatettavaa säätää erikseen pykälä lapsen asumisesta kodin ulkopuolella, jotta vammaisuus itsessään ei voi johtaa lastensuojelulain mukaisiin toimiin. On hyvä, että lakiehdotuksessa painotetaan vammaisen lapsen asumista ensisijaisesti kotona oman perheen kanssa.
Lyhytaikaisen huolenpidon nostaminen vammaispalveluihin on perusteltua. Päivätoiminnan ei tule rajautua liian kapeasti vain työkyvyttömien ja työtoimintaan osallistumaan kyvyttömien työikäisten vammaisten ihmisten palveluksi.
Liikkumisen tuen toteutustapojen monipuolistaminen on erittäin kannatettavaa. Epäselväksi jää, millä tavoin vammaisen henkilön oikeusturva varmistetaan eri toteutustapojen valintojen suhteen. Taloudellinen tuki tulisi laajentaa koskemaan myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitettujen välineiden ja laitteiden hankintaa.
Uudistuksessa tulee riittävästi turvata nykyisin potilaan asemassa olevien hengityslaitetta käyttävien ihmisten pääsy sosiaalihuollon asiakasprosessiin ja sitä kautta oikeus määrältään riittäviin ja laadultaan sopiviin palvelukokonaisuuksiin, jotka perustuvat sosiaalihuollossa tehtyyn päätökseen.
Lain perusteluihin on jäänyt toimeenpanon seurannan kannalta seikkoja, jotka olisi siirrettävä lakiin, kuten järjestäjän ja tuottajan velvollisuus seurata palveluiden laatua. Palveluiden järjestäjän on varmistettava vammaisen henkilön osallistumismahdollisuudet palveluiden toteuttamisen suunnitteluun ja seurantaan. Hyvinvointialueelle tulisi asettaa velvollisuus varata laissa oleviin määrärahasidonnaisiin palveluihin riittävät varat samalla tavoin kuin voimassa olevassa laissa.
Kynnys kannattaa lain läpimenoa ongelmakohdiltaan korjattuna, jotta vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat nykyistä paremmin. Lain siirtymäsäännökset tulee kuitenkin muuttaa siten, että asiakkaille jo myönnetyt palvelut säilyvät ja että vammaiset henkilöt voivat luottaa päätösten pysyvyyteen. On tarpeen keskittää osaamista vammaisasioiden osaamiskeskuksiin Vammaisfoorumin esityksen mukaisesti. Kynnys yhtyy myös Vammaisfoorumin suosituksiin oikeusturvan vahvistamiseen liittyen.
Kynnyksen lausunto kokonaisuudessaan:
Lisätietoja:
Mika Välimaa, lakimies, Kynnys ry
mika.valimaa@kynnys.fi, p. 045 773 10105