Kynnys ry on antanut sosiaali- ja terveysministeriölle lausuntonsa vammaislainsäädännön liikkumisen tuesta ja taloudellisesta tuesta.
Kynnys ry katsoo esityksen mukaisen liikkumisen tuen pykälät yleisesti ottaen hyvänä lähtökohtana jatkotyöstämiselle. Hyvää on pyrkimys lisätä joustavuutta kuljetuspalvelujen käytännön toteutuksessa, kuten kilometrikukkaro. Kannatettavaa on, että liikkumisen tuelle olisi vaihtoehtoisia järjestämismalleja, kuten auton antaminen vammaisen henkilön käyttöön.
Kynnys ry toteaa, että kuljetuspalveluiden järjestämistapaa valittaessa tulee arvioida yksilöllisesti henkilön kyky ja mahdollisuus käyttää esimerkiksi tilausjärjestelmiä tai yhdisteltyjä kuljetuspalvelumatkoja. On myös huomioitava, millaisia haasteita järjestämistapaan sisältyvät odotus- ja matkustusajat asettavat henkilön liikkumiseen. Tässä arvioinnissa tulee ottaa huomioon henkilön fyysisten ja motoristen tekijöiden lisäksi psyykkiset ja kognitiiviset ominaisuudet tai hahmottamisen vaikeudet sekä ympäristö ja muut olosuhteet.
Vammaisella henkilöllä on oikeus vaatia kuljetuspalvelua järjestettäväksi vammansa tai sairautensa kannalta sopivalla ja yksilöllisellä tavalla. Kynnys esittää, että kuljetuspalvelun vaihtoehtona olevan auton käyttöön antamisen tai hankintatuen myöntämisen edellytyksiä ei rajattaisi vain jatkuvaan ja runsaaseen tarpeeseen perustuviksi.
Kynnys huomauttaa, että monelle luottamus- tai vapaaehtoistoimet ovat sitovuudeltaan työhön verrattavaa toimintaa. Näihin toimintoihin tulisi myöntää liikkumisen tukea samalla tavoin kuin työssäkäyntiin. Myös yrittäjyys ja elinkeinon harjoittaminen tulisi huomioida esimerkiksi siten, että perusteluissa mainittaisiin vammaisen yrittäjän ja elinkeinoharjoittajan oikeus saada kuljetuspalvelua myös työpäivän aikana.
Kynnys toteaa, että on tiedostettava, ettei 18 yhdensuuntaista matkaa/kk tosiasiallisesti turvaa osallisuuden ja tavanomaisen elämän edellyttämää liikkumista ja yhdenvertaista liikkumismahdollisuutta suhteessa joukkoliikennettä käyttäviin henkilöihin. Kynnys haluaa korostaa, että itsenäisen liikkumisen edellytyksenä ei saa olla se, että henkilö kykenee toimimaan yksin.
Kynnys esittää, että kuljetuspalvelupäätökseen tulisi lähtökohtaisesti sisältyä mahdollisuus ainakin jossakin määrin käyttää kuljetuspalveluita vierailla paikkakunnilla, normaalisuusperiaatteen mukaisesti. Se, että työ- ja opiskelumatkojen osalta liikkumisalue on laajennettu työssäkäymisalueeseen on hyvä alku, mutta ei vielä riitä todellisen yhdenvertaisen liikkumisen mahdollistamiseen. Lähtökohtaisesti vammaisella henkilöllä tulisi olla oikeus liikkua yhdenvertaisesti muiden kuntalaisten tavoin. Henkilöllä voi olla tarve liikkua muualla kuin tavanomaisissa asiointikunnissaan. Mikäli hänen tulee joka kerta hakea tähän erillinen hallintopäätös, voi yhdenvertainen oikeus liikkumiseen vaarantua.
Mahdollisuutta käyttää sopivaa kuljettajaa ja joustavampia toteuttamistapoja tulee vahvistaa laissa. Kynnys ry toteaa, että liikkumisen tuen sopivuus ja joustavuus on keskeistä. Tavoitteena tulisi olla, että vammasta riippumatta voisi liikkua mahdollisimman itsenäisesti ja omaehtoisesti. Lisäksi tulee huomioida liikkumisen tuen yksilöllisen järjestämisen osalta kohtuullisen poikkeaman salliminen kuljetuspalvelumatkoilla. Ehdotamme poistettavaksi pykälän perusteluista rajauksen, jossa poikkeama koskisi ainoastaan välttämättömiä työhön liittyviä matkoja.
Kuljetuspalveluina olisi poikkeustilanteita varten myönnettävä vähintään 24 matkaa, jos vammaiselle henkilölle on myönnetty auto käyttöön tai myönnetty hankintatukea. Näissä tilanteissa on varmistettava, että vammainen ihminen voi käyttää myös henkilökohtaista avustajaa tai muuta henkilöä auton kuljettajana.
Ehdotamme Vammaisfoorumin tavoin lakiin erillistä uutta pykälää, joka koskisi liikkumisen taloudellista tukea. Vammaisen henkilön suostumukseen perusteella voitaisiin korvata kustannukset, jotka aiheutuvat tarvittavan auton tai muun yksilölliseen tarpeeseen soveltuvan kulkuneuvon hankkimisesta. Näistä kustannuksista korvattaisiin vähintään puolet. Autoon tai muuhun kulkuneuvoon tehdyt toimintarajoitteen edellyttämät välttämättömät muutostyöt, vamman edellyttämät yksilölliset apuvälineet ja lisälaitteet korvataan kokonaan.
Yleisen taloudellisen tuen pykälään pitää lisätä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä harrastukset omina toimintoinaan, sillä vapaa-aika ei käsitteenä riitä kuvaamaan harrastuksia riittävän tarkasti. Erilaisiin harrastustoiminnan välineisiin tulee myöntää tukea henkilön ikä ja elämäntilanne huomioon ottaen. Harrastusvälineiden osalta tulee korvata kokonaisuudessaan se ylimääräinen kustannus, joka aiheutuu vammasta aiheutuvasta syystä.
Lisätietoja:
Mika Välimaa, lakimies