Kynnys ry on antanut lausunnon sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta
Kynnys kannattaa ajatusta, että avustus myönnetään lähtökohtaisesti aina yhtenä yleisavustuksena. Avustuksen tehokkaan käytön ja raportoinnin kannalta yksi avustus on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin monta pienempää. Palkkasuunnittelun kannalta muutoksella tähän olisi vain vähän vaikutusta. Suurin hyöty olisi, jos tällä voisi vaikuttaa myös työajan kohdentamiseen.
Kynnys huomauttaa, että asetuksella ei pidä ainakaan lisätä velvoitteita avustuksen hakijoille ilman erityisen hyviä perusteita. Hallinnolliset velvoitteet ovat jo nykyisellään huomattavan suuria. Erityisesti asetusluonnoksen 4 §:än toinen momentti on epämääräinen. Nettovarallisuus on pikemmin yritystoiminnan verotukseen kuin yhdistystoimintaan liittyvä käsite. Esityksen perusteella ei käy riittävästi ilmi, miten järjestöt tämän laskevat – oman ja vieraan pääoman suhteesta vai oman pääoman ja kuuden kuukauden kulujen suhteesta. Kannatamme lisäksi ajatusta, että järjestön varallisuusasemaa arvioidaan kolmen viimeisimmän tilinpäätöskauden perusteella.
Kynnys ry huomauttaa, ettei avustuksen hakijoille voi sälyttää vastuuta valtionavustusten hallinnointijärjestelmän toimimattomuudesta ja hakemusten viivästymisestä tämän johdosta.
Avustuksen käyttöä koskevassa pykälässä tulisi huomioida järjestöjen yhteistyö tilojen osalta. Pykälään tulisikin muotoilla se, että sallitaan edelleen tilan vuokraaminen toiselle yhdistys- tai säätiöpohjaiselle yleishyödyllisen toiminnan harjoittajalle. Tiukka tulkinta voi johtaa siihen, että järjestöt joutuvat vuokraamaan toimitilansa yksityisiltä, jolloin kustannukset voivat nousta kohtuuttomiksi. Tämä ei olisi yhteiskunnankaan etu.
Toteamme, että järjestöillä pitäisi olla oikeus käyttää osa valtionavustuksesta varainhankintaan. Monen järjestön kohdalla 10 %:n rahoitusosuus voi laskennallisesti tarkoittaa yhtä kokopäiväistä työntekijää.
Yleisavustusta koskevassa pykälässä olisi tarpeen täsmentää koulutustoimintaa ja satunnaisia tuottoja. Koulutustoiminnan osalta järjestöillä on toimintansa kohderyhmille tarkoitettuja koulutuksia, jotka edistävät järjestön yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamista. Tällainen koulutustoiminta ei ole rinnastettavissa tarvikkeiden ja julkaisujen myyntiin tai tilojen vuokraukseen. Yhdistyksen tai säätiön tarkoitukseen välittömästi liittyvästä koulutus- ja tapahtumatoiminnan järjestämisestä aiheutuneet kulut tulee voida lukea täysimääräisesti valtionapukelpoiseksi kuluksi ilman, että niistä vähennetään toiminnan tuottoja.
Kynnys huomauttaa, että kaikki dokumentit, joita vaaditaan talousraportoinnin tueksi, on lopulta rahoitettava valtion budjetista. Esimerkiksi tilintarkastajan raportti on iso kustannus ja voi pohtia, onko sitä tarpeen vaatia edes 300 000 euroa ylittävien avustusten osalta. Kannatamme Sosten esitystä siitä, että AUP-järjestelmä tulee analysoida kokonaisuudessaan ja arvioida, mitä vaikutusta erityisraportoinnilla on aidosti saavutettu sen sijaan, että sitä koskeva vaatimus sisällytettäisiin automaattisesti tulevaan asetukseen. Tämä on tärkeää jo sen vuoksi, että avustusmäärärahoja on tarkoitus leikata rajusti tulevien vuosien aikana. Kustannuksia ei ensimmäiseksi kannata karsia itse toiminnasta.
Lausunto lausuntopalvelussa.