Kynnys ry on antanut lausuntonsa valtion tasa-arvo-ohjelmasta
Kynnys kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti vammaisten naisten kohtaamaan väkivaltaan. Se mainitaan ohjelmassa liian lyhyesti ja ilman konkretiaa, jota pitkään jatkunut ongelma vaatisi.
Kynnys nostaa esiin, että valtioneuvoston toteuttaman vammaisten henkilöiden lähisuhdeväkivaltaa koskevan tutkimuksen mukaan vammaiset henkilöt kokevat muuta väestöä enemmän väkivaltaa. Tässä on tapahtunut selvää muutosta huonompaan vuodesta 2019 lähtien. Eniten väkivaltaa kokevat vammaiset naiset ja tytöt. Päivittäisissä toimissaan riittämättömästi apua saaneilla henkilöillä väkivaltakokemukset olivat yleisempiä kuin niillä, jotka eivät tarvinneet apua tai saivat sitä riittävästi. Psyykkinen kuormittuneisuus, yksinäisyys ja huono elämänlaatu olivat väkivaltaa kokeneilla vammaisilla henkilöillä selvästi muuta väestöä korkeammalla tasolla.
Eri-ikäisten vammaisten henkilöiden kohdalla yhteistä on, ettei apua saada viranomaisilta tai muulta julkiselta taholta. Palvelupolut katkeavat tai niitä ei ole. Vammaisia henkilöitä ei välttämättä uskota ja heidän kokemuksiaan vähätellään. Väkivaltaa kokeneita vammaisia naisia ohjataan sosiaalihuoltoon ennemmin kuin poliisin puoleen. Jos apua saadaan, se jää usein puolitiehen. Eniten apua on saatu järjestöistä ja seurakunnilta sekä ystäviltä. Järjestöjen merkitys olisikin tunnustettava ja rahoitus turvattava.
Tuoreimmat tutkimustulokset eivät yllätä, sillä aiemmissa tutkimuksissa vammaisen naisen riski kohdata väkivaltaa on määritelty 2–4 kertaa suuremmaksi kuin valtaväestön naisilla. Vammaiset naiset ovat kokeneet väkivaltaa ja häirintää vammaisia miehiä useammin ja erityisesti naiset ovat kokeneet turvattomuutta, halventavaa, vähättelevää tai epäinhimillistä kohtelua, muuta hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Turvattomuutta kohdataan myös taloudellisissa asioissa sekä byrokratian kanssa. Seksuaalisen väkivallan riski on erityisen suuri kehitysvammaisilla naisilla. Kuitenkaan vammaiset naiset eivät aina ole tehneet tai ole osanneet tehdä ilmoitusta kohtaamastaan väkivallasta. Säännöllisin väliajoin tulee esiin vakavia ihmisoikeusloukkauksia asumispalveluissa tai laitoshoidossa. Tämä kertoo väkivallan institutionalisoitumisesta. Vain pieni osa väkivallasta tulee yleiseen tietoon, varsinkin jos uhrit ovat kaikkein heikoimmassa asemassa ja toisen henkilön avun varassa.
Kynnys ry pitää välttämättömänä valtioneuvoston tutkimuksen (2022) toimenpidesuosituksien viemistä käytäntöön. Väkivallan tunnistamisen parantamisen resursseja tulisi osoittaa vammaisiin henkilöihin kohdistuvan kiusaamisen, syrjinnän, kaltoinkohtelun ja väkivallan tunnistamiseen. Näihin teemoihin liittyvää koulutusta tulee suunnata sosiaali- ja terveyspalveluihin, varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaisille sekä pelastus- ja turvallisuusviranomaisille. Väkivallan tunnistaminen sekä omien rajojen ja turvataitojen opettaminen tulee varmistaa vammaisille henkilöille lapsuudesta aikuisuuteen saavutettavien materiaalien avulla. Jo olemassa olevia väkivallan tunnistamisen työkaluja tulee muokata niin, että ne soveltuvat paremmin myös vammaisille henkilöille. Turvallisuus- ja pelastusalan viranomaisten tulee reagoida väkivaltailmoitukseen aina vakavasti. Viranomaisten tulee huomioida, että vammainen henkilö on usein erityisen haavoittuvassa asemassa ja väkivallan tekijänä on hänelle läheinen henkilö. Vammaisiin henkilöihin kohdistuvan väkivallan muodoista ja ennaltaehkäisystä sekä avun hakemisen mahdollisuuksista tulee lisätä tietoa.
Hyvinvointialueille suositellaan suunniteltavaksi väkivallan ehkäisytoimenpiteitä, kuten prosessia sen selvittämiseksi, mistä väkivaltatilanteessa saa apua, miten asiakas ohjataan avun piiriin ja kuinka tuen jatkuvuus varmistetaan. Kynnys korostaa, että kun ammattilainen kohtaa väkivaltaa kokeneen vammaisen asiakkaan, hänen tulee varmistaa avun piiriin pääseminen esimerkiksi auttamalla asiakasta ottamaan yhteyttä sosiaalipäivystykseen. Avun hakemisen saavutettavuus ja esteettömyys tulee huomioida, esimerkiksi 112:n, Nollalinjan sekä kuntien ja hyvinvointialueiden kriisipalvelujen avunhakuväylien osalta. Lisäksi kaikkien turvakotien tulisi olla esteettömiä ja saavutettavia. Tarpeellisten palvelujen saanti tulee turvata myös turvakodissa olemisen aikana. Tietoisuutta vammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuneesta väkivallasta tulee lisätä ja vammaisten lasten ja nuorten kiusaamisen ja syrjinnän ehkäisyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
Lisätietoja:
Kynnyksen lausunto
Vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys ja palvelujen saatavuus: Määrällinen ja laadullinen tarkastelu (2022): https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163918.
Annina Heini
järjestöpäällikkö
Kynnys ry
p. 040 940 1399/ annina.heini@kynnys.fi