Kynnys ry on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavana koskien vammaispalvelulain soveltamisalan tarkennusta
Koko lausunto liitteenä. Lisäksi ohessa muutama keskeinen poiminta.
Jo luonnosvaiheessa toimme esille, että esityksessä on paljon ongelmakohtia. Ne ovat siellä edelleen. Esitys vie Suomea kauemmas YK:n vammaissopimuksen velvoitteista. Ehdotettu soveltamisala on ristiriidassa lain tarkoituksen kanssa. Esitys ei turvaa vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista ja heidän tarvitsemiensa palveluiden saatavuutta.
Koska ehdotettu soveltamisala tulisi heikentämään vammaisten henkilöiden asemaa ja osallisuutta, pidämme perusteltuna, että eduskunta jättäisi lakiesityksen hyväksymättä, ja jo hyväksytty laki tulisi voimaan sellaisenaan. Lain soveltamista voitaisiin seurata ja saatujen käyttökokemusten perusteella. Toissijaisesti Kynnys esittää lakiesitykseen muutamia välttämättömiä muutoksia.
Tällä hetkellä lakiesityksen epätarkkuus muodostaa riskin soveltamiselle ja asiakkaiden oikeuksille. Rajanveto sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain välillä on edelleen epäselvä ja epätarkoituksenmukainen. Lisäksi, vaikka kyse on erityislaista, lain toissijaisuus on tarpeettoman ylikorostettua. Mikäli hallituksen esitys hyväksytään, vammaispalvelulaki ei säily vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina vaan muuttuu viimesijaiseksi ja poikkeuksellisesti sovellettavaksi. Uuden vammaispalvelulain tavoitteena oli saada yhdenvertaisesti vammaispalveluiden piiriin henkilöitä, jotka ovat jääneet nykytilanteessa väliinputoajiksi. Lakiesitys ei tule helpottamaan heidän tilannettaan.
Esityksen mukaan palvelujen saatavuudella ei olisi merkitystä arvioitaessa, järjestetäänkö vammaiselle henkilölle vammaispalvelulain vai sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita. Lakiehdotus vaarantaa vammaisten ihmisten arkea ja perusturvallisuutta merkittävästi.
YK:n vammaisyleissopimuksen velvoite osallisuudesta on jäänyt laista pois. Lain toissijaisuutta ja asiakkaan etua arvioitaessa olisi tärkeä kiinnittää huomiota siihen, miten palvelut mahdollistavat vammaiselle henkilölle itsenäisen elämän, osallisuuden tai yhdenvertaisuuden toteutumisen. Esityksestä on kuitenkin jäänyt pois myös hyväksytyn lain vammaisuuden määrittelyä täsmentävä kohta, jonka mukaan vamma tai sairaus yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estää osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti.
Lakiesityksen mukaan asiakkaan edun arvioinnissa ei enää huomioitaisi palvelusta aiheutuvia maksuja. Tämä merkittävä heikennys ohjaa siirtämään vammaisia henkilöitä maksullisten palvelujen piiriin. Vammaisuus on tyypillisesti elämänmittaista ja pitkäkestoista, jolloin asiakasmaksujen periminen ei toteuta yhdenvertaisuutta suhteessa vammattomaan väestöön.
Esityksen perustelujen mukaan palveluja järjestetään vammaiselle henkilölle vain, jos hänen välttämätön avun ja tuen tarpeensa poikkeaa siitä, mikä on henkilön elämänvaiheessa tavanomainen tarve. Tällaiset perustelut voivat ohjata oikeuksia kaventavaan tulkintaan siitä, minkä katsotaan olevan missäkin tilanteessa välttämätöntä tai elämänvaiheessa tavanomaista. Tämä johtaa myös siihen, että käsitteet alistetaan oikeuskäytännön kautta määriteltäviksi.
Käsitteiden ongelmallisuutta ja monitulkintaisuuden vakavaa haastetta lisää, että momentissa on jo sana ”välttämätön”, johon liittyy helposti soveltajan näkökulmasta vääriä tulkintoja. Kaikki käsitteet ovat samassa lauseessa, jolloin ne tulevat hyvin todennäköisesti sekoittumaan arkisessa soveltamisessa. Pahimmillaan ehdotus mahdollistaisi mielivaltaiset ja syrjivät tulkinnat siitä, mitä mihinkin elämänvaiheeseen kuuluu tai ei kuulu. Subjektiivisten oikeuksien kontekstissa tämä on erityisen ongelmallista.
Kynnys ry pitää ehdottoman ensisijaisena ratkaisuna, että tässä vaiheessa ei tehdä soveltamisalatarkennusta. Eduskunnan tulisi jättää lakiesitys hyväksymättä, ja jo hyväksytty laki tulisi voimaan sellaisenaan. Tarkentaminen olisi parasta tehdä hyväksytyn lain soveltamiskokemusten perusteella.
Toissijaisesti esitämme lakiesitykseen muutaman välttämättömän muutosehdotuksen: lain 2 § 3 momenttiin tarvitaan viittaus perustuslain 6 § 2 momenttiin. Tätä kautta ohjattaisiin lain tulkintaa myös yksittäistapauksissa perustuslain mukaiseksi. Vähintäänkin 2 § 3 momentin kohta tulee muuttaa muotoon: ”…avun ja tuen tarpeensa poikkeaa siitä, millainen avun ja tuen tarve on henkilön elämänvaiheessa tavanomaista”. Saman momentin kohta ”välttämätön avun ja tuen tarpeensa” toimisi hyvin ilman sanaa ”välttämätön”.
Lakiin tarvitaan ohjeistus oikeanlaiseen soveltamiseen, jossa ohjataan huomioimaan lain tavoitteet, vammaispalvelulain tarkoitus sekä perus- ja ihmisoikeusnäkökulma varsinkin arvioitaessa lain ensisijaisuutta ja toissijaisuutta. Lisäksi tarvitaan ohjeistus käsitteiden ”tavanomaisuus” ja ”välttämätön” arviointiin.
Kynnys ry toteaa, että lain palvelupykäliä ei missään olosuhteissa saa enää avata muutoksille. Valitettavaa on, ettei aiemmin ehdottamaamme asetuksenantovaltuutusta ole kirjattu lakiin. Tämä heikentää mahdollisuutta ratkaista myöhempiä soveltamisongelmia tai lain epäselvyyksiä. On huomattava, että kyseessä on laki, jonka lopullisia vaikutuksia on vaikea arvioida muodostuvan soveltamiskäytännön vuoksi ja siksi, että esityksessä on annettu paljon painoarvoa sosiaalityöntekijöiden tekemille tulkinnoille ja soveltamismahdollisuuksille.
Lisätietoja: Annina Heini, järjestöpäällikkö
annina.heini (at) kynnys.fi, p. 0409401399