Helsingin Sanomat käytti pääkirjoituksessaan (2.11.) arvostettua palstatilaa asenteelliseen ja valheelliseen kirjoitukseen muiden muassa vammaisista henkilöistä ja heidän pysyvistä oikeuksistaan. Yhteiskunnassa, jossa vammaisten henkilöiden esimerkiksi viranomaisten taholta kohtaama viharikollisuus on vain lisääntynyt (YLE 13.10.), on vaikea ymmärtää, mitä tällaisella kirjoituksella tavoitellaan. On joka tapauksessa tarpeen oikaista muutamia tekstissä esiintyneitä harhaanjohtavia väitteitä.
Kirjoituksessa vihjataan, että esimerkiksi ”hyvää tarkoittavat” esteettömyysnormit johtavat jäykkään sääntelyyn ja lisäkustannuksiin. Kuten tutkimukset (esim. Ympäristöministeriö 2014) osoittavat, rakentamismääräysten ja -ohjeiden aiheuttamat esteettömyyskustannukset ovat pienet. Esteettömyys vähentää kalliimpien asumisratkaisujen tarvetta ja tuo näin säästöjä sekä asukkaille että kunnille. Esimerkiksi kotona asuminen ja esteettömyyskorjauksiin panostaminen on huomattavasti edullisempaa kuin palveluasuminen. Tosiasiassa se, mikä lisäkustannuksiin johtaa, on esteettömyyden toteuttamatta jättäminen. Esteettömyysasetuksesta poikkeamisesta ei seurannut merkittäviä säästöjä (YM 2022).
Niin ikään, esimerkiksi kotoa kuljetuspalvelulla töihin tai harrastuksiin kulkeminen – joka ei suinkaan ole käyttäjälleen ilmainen, matkamäärältään suuri tai esteettömään julkiseen liikenteeseen verrattavissa oleva palvelu – on yhteiskunnalle huomattavasti edullisempaa kuin jälleen yhden vammaisen henkilön työttömyys tai laitostuminen. Sekä osa- että täysin työkykyisten vammaisten henkilöiden syrjintä työmarkkinoilla (HS 3.9.) on tälläkin hetkellä Suomelle kansainvälinen häpeä.
Suomi on ratifioinut YK:n vammaissopimuksen. Sen 8. artiklassa ”kannustetaan kaikkia viestimiä kuvaamaan vammaisia henkilöitä tämän yleissopimuksen tarkoituksen mukaisella tavalla”. Vammaisten ja heille välttämättömien palvelujen kuvaaminen kulueränä osoittaa ymmärtämättömyyttä ja on lisäksi niin hyvän journalistisen tavan kuin ihmisoikeussopimusten vastaista.
Yhteiskunnassa kaikilla meistä on ihmisarvo ja ihmisoikeudet ja kaikista aiheutuu myös kuluja. Hyvinvointialueiden velvollisuus on palvelujen järjestäminen asukkailleen. Edustuksellisessa demokratiassa palvelujen rahoituksesta huolehtivat valitsemamme päättäjät. Nämä palvelut pitävät yhteiskunnan pystyssä ja mahdollistavat sen kehityksen. Erityispalvelut varmistavat, että myös vähemmistöillä on mahdollisuus pysyä tässä kehityksessä mukana. Ihmisoikeuksien väheksymisen hintaa meillä ei kuitenkaan ole varaa maksaa.
Antti Tuononen, toiminnanjohtaja
Sanni Purhonen, tiedottaja
Terhi Toikkanen, lakimies
Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry
Yliopistonkatu 5, 7. krs
00100 Helsinki
p. 040 166 2420