Saga Yli-Hannuksela: Video on toteutettu yhteistyössä Hyvivointiala HALI Ry:n kanssa. Pääsin tutustumaan HALI:n jäsenenä toimivan Kynnys ry:n toimintaan. Videolla etsitään vastauksia mm. siihen, mikä on Kynnys ry ja miksi juuri vammaisten ihmisten olisi tärkeää saada vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon. Pohdimme myös sitä, tarkoittaako vammautuminen automaattisesti esimerkiksi työelämästä pois jäämistä?
Erityiskiitokset: Kynnys ry ja heidän ihana henkilöstönsä, erityisesti videolla mukana olleet Sanni Purhonen, Mika Välimaa ja Antti Tuononen. Tarinasta ja taidoista kiitokset kuuluvat Jari Mönkköselle ja Benjamin Lundbergille.
Mahtavista temppuilupuitteista saamme kiittää Rush Helsinkiä ja heidän mahtavaa henkilökuntaansa.
Videon tekstiversio:
Saga Yli-Hannuksela yhteistyössä Kynnys ry
[Musiikkia] Moi! Olen Saga Yli-Hannuksela wellness-malli 2022 -finalisti.
Lähdin etsimään vastauksia siihen, mitä tarkoittaa esteettömyys, entä ovatko kaikki palvelut ja oikeudet yhtä lailla kaikkein saatavilla. Voiko vammainen ihminen tehdä töitä, entä harrastaa liikuntaa? Onko vammautuminen koko muun elämän loppu? Tänään me saadaan vastaus noihin ja moniin muihin kysymyksiin, kun me lähdetään tutustumaan siihen, mikä on Kynnys ry.
Olen Sanni Purhonen ja olen Kynnyksen tiedottaja ja Kynnys-lehden toimitussihteeri.
Mikä Kynnys ry on?
Kynnys on vammaisten ihmisoikeusjärjestö, jonka perusti vammaiset opiskelijat -73, silloin Helsingin yliopistolla kun huomasivat, että yliopisto oli aika esteellinen, oli vaikea käydä luennoilla eikä ollut muuten saavutettavaa. Mutta että Kynnyksen toimintahan laajeni siitä sitten aika pian ja nykyään Kynnys on sitten ihan kansallinen laaja vammaisten ihmisoikeusjärjestö ja tekee myös kansainvälistä työtä. Ja vammaisjohtoinen vammaisjärjestö eli suurin osa meidän työntekijöistä ja meidän hallituksessa on itse vammaisia henkilöitä. Ollaan osa itsenäisen elämän liikettä eli Nothing about us without us -ajatteluun uskotaan, että vammaiset itse ovat parhaita asiantuntijoita oman elämänsä kysymyksissä.
Ja meillä on hyvin laajaa toimintaa. Jos ajatellaan ihmisoikeusjärjestöä ja itsenäistä elämää, niin se ulottuu monelle eri osa-alueelle eli meillä on tietenkin lakineuvontaa, henkilökohtaisen avun koulutusta esimerkiksi, mutta että sitten myös kansainvälistä toimintaa, kehitysyhteistyötä ja kulttuuritoimintaa. Ihmisoikeudet ulottuvat oikeastaan jokaiselle elämän osa-alueelle ja se näkyy meidän työssä.
Mitkä ovat Kynnys ry:n päätehtävät?
Ihmisoikeusjärjestön päätehtävänähän on pitää tietenkin huolta vammaisten ihmisoikeuksista ja pitää vammaisten asioita esillä yhteiskunnassa, mutta myös voimauttaa vammaisia henkilöitä itse ajamaan omia oikeuksiaan ja tietoisiksi omista oikeuksistaan. Että tavallaan haluttaisiin olla myös tämmöinen vammaisten henkilöiden yhteisö.
Minkälainen on työpäiväsi Kynnyksellä?
Kynnyksessä ei oikeastaan ole yhtä samanlaista työpäivää ja työnkuvakin voi olla hyvin moninainen. Kun vastaan viestinnästä ja lehdestä niin se näkyy työssäni aika vahvasti. Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä tulee jonkun verran oltua. Jos Kynnys esimerkiksi lausuu jostakin asiasta ja siitä lausunnosta pitää kirjoittaa kansankielellä ymmärrettävä tiedote, se olen yleensä minä, joka sen kirjoittaa.
Toivotaan ja toivotetaan tervetulleiksi ihmiset mukaan Kynnyksen toimintaan. Sieltä [Kynnyksen nettisivuilta] löytyy jokaiselle jotakin.
Kuka olet ja mikä on roolisi Kynnys ry:ssä?
Olen Antti Tuononen ja Kynnys ry:n toiminnanjohtaja.
Toiminnanjohtaja periaatteessa johtaa järjestön toimintaa. [Pienessä järjestössä] täytyy toimia henkilöstöpäällikkönä, talouspäällikkönä, mitä kaikkea nyt sitten milloinkin sattuu tulemaan.
Miten vammaiset ihmiset otetaan huomioon poliittisessa päätöksenteossa?
Vammaiset ihmiset otetaan poliittisessa päätöksenteossa huomioon vaihtelevasti. Tietysti nyt pitää muistaa, mitä poliittisella päätöksenteolla tarkoitetaan, lähinnä kuntanäkökulmasta. Sehän on sitä, että osallistuu oikeasti siihen kunnallisen luottamustoimen hoitamiseen. Kaikki se missä vammaiset ovat mukana, ei ole poliittista päätöksentekoa. Joka tapauksessa vammaisia ihmisiä kuullaan, vaikka me emme olisi kunnallisia tai alueellisia luottamushenkilöitä. Se vaihtelee, millä tavalla meitä kuullaan. Poliittisessa päätöksenteossa on vammaisten kannalta ehkä se ongelma, että se päätöksentekohan tapahtuu pitkälti taloudellisin perustein. Järjestöissä sitten operoidaan tällaisilla käsitteillä kuin ihmisoikeudet, vammaisten oikeudet, yksilölliset palveluntarpeet. Niin miten siellä päätöksentekoprosessissa nämä soveltuvat siihen taloudelliseen kuvioon joka on siellä aina takana.
Miten tilanne on parantunut ja millä keinoin?
Nykyisin tilanne on sillä tavalla parempi, että näitä eräänlaisia kuulemistilaisuuksia on aiempaa enemmän. Vammaiset ihmiset ovat tehneet vuosikymmeniä työtä näiden asioiden hyväksi. Ollaan saatu lainsäädäntöön muutoksia, esimerkiksi kuntalaki, vammaispalvelulaki, joka on vaikuttanut siihen, että vammaisia ihmisiä kuullaan enemmän. Työ on vielä kesken.
Saga: Olemme nyt saapuneet ihanan kesäiseen Turkuun. Seuraavaksi haastattelemme Kynnys ry:n lakimiestä, Mika Välimaata.
Olen Mika Välimaa, Kynnys ry:n lakimies. Toimenkuvaani kuuluu juridinen neuvonta.
Minkälaisia juridisia haasteita vammaiset ihmiset kohtaavat?
Vammaiset ihmiset kohtaavat haasteita erityisesti erilaisissa palveluissa, joita heidän pitäisi ja olisi oikeus saada. Lisäksi haasteita on siinä, että joutuu kaikenlaisia eri palveluja ja etuisuuksia koko ajan hakemaan tai sitten valittamaan niistä. Siihenkin tarvitaan tukea ja apua, että pääsee kiinni niihin oikeuksiin, [olen apuna ja tukena näissä asioissa].
Saga: Meidän päivä jatkuu täällä sporttitalolla ja täällä me haastatellaan Reeta Lindemania, Jari Mönkköstä sekä Jarin valmennettavaa Benjamin Lundbergia.
Nimeni on Reeta Lindeman. Olen entinen paralympiauimari ja Kynnys ry:ssä toimin varapuheenjohtajana. Ja nykyisessä työssäni Suomen paralympiakomiteassa olen yhteyspäällikkö.
Millaista on työsi paralympiakomiteassa?
Omassa työssäni paralympiakomiteassa on tavoitteena lisätä vammaisten henkilöiden osuutta liikunnan ja urheilun päätöksenteossa. Liikunta ja urheilu eivät ole mikään erillinen saareke yhteiskunnassa vaan siellä missä liikutaan ja urheillaan on luonnollisesti aina myös vammaisia henkilöitä liikkumassa ja urheilemassa. Sen takia onkin tosi tärkeää, että myös he ovat mukana tekemässä niitä päätöksiä. Joten slogan ”Ei mitään meistä ilman meitä” pätee myös liikuntaan ja urheiluun, niin kuin kaikkiin elämän osa-alueisiin. Tässä me halutaan olla mukana tekemässä muutosta ja auttamassa vammaisia henkilöitä mukaan tähän päätöksentekoon myös liikunnassa ja urheilussa.
Sen lisäksi olen mukana markkinointitiimissä. Yrityksiä tosi paljon kiinnostaa vastuullisuuden teemat. Tämä on tosi hieno asia. Näkökulmani tähän on kuitenkin olla äänitorvi siinä, että kun puhutaan vammaishuippu-urheilusta, oikeasti puhutaan nimenomaan huippu-urheilusta. Täytyy muistaa pitää vastuullisuusosiot erillään ja huippu-urheilun tukeminen erillään.
Liikunnan merkitys ja pystyvyyden kokemukset vammaisen elämässä
Jokainen ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia, oli vammainen tai ei. Liikunnan avulla on tosi helppo saada näitä onnistumisen tunteita siitä, että oma keho pystyy johonkin suoritukseen. Harmillisen usein kuulee edelleen sellaisia kokemuksia, että vammainen henkilö on jätetty esimerkiksi liikuntatunneilta, kokonaan suljettu ulos. Tämä on edelleen tosi surullista kuultavaa. Ei esimerkiksi ole osaamista tai resursseja ja tämä on todellinen ongelma, koska silloinhan ne onnistumisen kokemukset jäävät saavuttamatta, jotka kannattelevat pitkälle elämään ja se [onnistuminen] on aivan mahtavaa. Ehkä ne onnistumisen kokemukset saavat myöhemminkin elämässä aikaiseksi tunteen, että minä pystyn ja kykenen.
Vammaisten representaatio mediassa
Sillä on tosi suuri merkitys millä tapaa vammaiset henkilöt kuvataan lehdissä, tv-sarjoissa tai missä tahansa. Onko vammainen henkilö automaattisesti olosuhteiden tai elämänsä uhri vai ihan vaan oma persoonansa, osaaja, sellainen henkilö kuin sattuu olemaan. Mitä hän elämällään tekee? Näitä tarinoita ei näe kovinkaan montaa nimenomaan tällä narratiivilla. Toivon, että näkisimme tosi paljon enemmän tällaisia henkilökuvia, oli ne sitten liikunnasta, taiteesta tai mistä tahansa, jotka kertovat vammaisista henkilöistä nimenomaan heidän osaamisensa, persoonansa ja tällaisten asioiden kautta. Jolloin saisimme vähän laajempaa representaatiota ja sellaista kuvastoa mihin taas ehkä nuoret vammaiset henkilöt voisivat samaistua, että tällainen haluaisin olla ja tämä kolauttaa.
Se minkä koen haasteeksi tässä, kun mietitään millaista kuvastoa meillä on, että vaikka meillä näkyykin juttuja, se narratiivi niissä saattaa tosiaan usein olla sankaritarina. Tai että halutaan vaikka parantua sairaudesta tai etsitään hyväksyntää yhteiskunnan silmissä. Ehkä ratkaisu tähän voisi olla, että saisimme vammaisia henkilöitä nimenomaan tekemään sitä mediaa, jolloin se narratiivi saattaisinkin muokkaantua sitä kautta. Se voisi olla yksi keino. Lisäksi sosiaalinen media on tarjonnut mahtavan alustan niin vammaisille urheilijoille kuin myös vammaisaktivisteille, tuomaan sitä omaa sisältöä, missä se vamma on ollut aika lailla sivujuonne sen sisällön tekemisessä ja se on tullut esiin vain niissä osissa kun se on tullut ikään kuin luonnollisissa tilanteissa esiin. Niinhän sen pitäisikin olla.
Jarin tarina
Moi, nimeni on Jari Mönkkönen ja olen entinen palomies, sairaankuljettaja ja paloesimies. Olin 12 vuotta Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella töissä, ennen kuin sitten loukkaannuin vuonna 2016 ja neliraajahalvaus. Olin ennen tosi intohimoinen liikkuja, piti harrastaa liikuntaa kaikissa muodoissaan joka päivä. Tavallaan vähän harmi, että tämmöinen vamma tuli minulle, mutta se ei haittaa itse asiassa. On tullut paljon muita unelmia ja yritän toteuttaa niitä nyt. Olen myös paljon urheillut muutenkin, 23 vuotta olin kilpatelivoimistelussa mukana ja sieltä saavutuksena 28 kultamitalia.
Vuonna 2015 vuosi ennen loukkaantumista perustettiin oma yritys vaimon kanssa, Volttimedia oy. Tarjosimme oheisharjoittelua muille lajeille ja kaikennäköistä liikuntaa vauvasta vaariin. Tällä hetkellä valmennan Benjamin Lundbergia street workoutissa. Meillä oli vaimon kanssa tosiaan se Volttimedia-yritys ja oli tarkoitus päästä isompiin tiloihin ja homma meni ihan puihin sen kanssa. Oli kaikki valmiit ajatukset kuinka lähdetään pyörittämään ja valmentajat valmiina, mutta sitten jouduimme luopumaan ja viime syksynä jäimme Sannan kanssa kokonaan pois yrityshommasta. Nyt tavarat ovat Espoossa varastossa ja meinataan myydä tavarat pois ja ehkäpä sitten aloitetaan vähän kevyemmällä tavalla tekemään. Sen aika nyt sitten näyttää. Vossin tarina ei lopu tähän vaan tulee jatkumaan jossain muodossa.
Sitten olen vielä luottamustoimissa eli varavaltuutettuna kokoomuksen puolelta ja olen vammaisneuvostossa esteettömyystyöryhmässä ja kuljetuspalveluiden asiakasyhteistyöryhmän jäsen. Parasta työssäni tällä hetkellä on se kun saa kokeilla jotain uutta ja yrittää saada se toimimaan mahdollisimman hyvin. Jokainen vastaa omasta onnellisuudestaan. Vammaisissa on mielestäni tosi paljon sellaista potentiaalia, mitä ei oikein tällä hetkellä osata vielä käyttää hyväksi. Sieltä löytyy todella hyviä tekijöitä ja tämmöiseen palkkaukseen saa myös tukea kaupungilta. Kannustan kaikkia vammaisia keitä vaan kiinnostaa niin vaan hakemaan töihin ja vähän kouluttautumaan lisää. Ilo lähtee siitä eteenpäin kun ei jää sinne kotiin kyhjöttämään.
Kynnys ry:stä on ollut ihan mieletön apu minulle ja perheelleni. Aina kun on ollut vaikeaa Kynnys ry:stä saa tosi hyvin apua. Paljon terveisiä Terhille ja Yoditille. Kiitos siitä, mitä olette tehneet! Vaikka on vammainen tai vammautunut pitää olla tosi sitkeä, että pääsee eteenpäin. Pitää puskea vaan jään läpi ja tuntuu, että vammaisille ihmisille se jää on vähän paksumpaa. Huippu-urheilu ja vanha ammatti palomiehenä on auttanut minua tosi paljon psyykkisesti kestämään ja pääsemään eteenpäin. Olen edelleen se sama Jari vaikka vartalo ei enää toimikaan.
Silloin kun vielä kävelin, unelmanani oli järjestää porrasjuoksukilpailut. Kun loukkaannuin, ajattelin sitä hommaa tosi usein. Nyt tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että päätin, vuosi sitten keräsin oman tiimin yhteen ja neljän hengen turviin ollaan nyt alettu tekemään porrasjameja, jotka on porrasjuoksutapahtuma ja samalla SM-kilpailut. Siinä on tosiaan kohta melkein vuosi tehty asiaa ja 10.9. Nurmijärven Klaukkalassa on ihan minun oma porrasjamit-tapahtuma.
Jarin valmennettava Benjamin
Moikka, olen Lundbergin Benjamin ja 28-vuotias. Harrastan street workoutia ja Mönkkösen Jarin valmennuksessa ollut sellainen kolmisen vuotta. Street workoutissa tehdään kehonpainolla kaikenlaisia liikkeitä. Se on vähän kuin katuvoimistelua. Liikkeissä tarvitaan valmentajan apua, koska vaativat voimaliikkeet vaativat avustusta aluksi, koska niitä ei vaan jaksa pitää. Kaikki [valmennus] on tapahtunut pään ja silmien liikkeillä. Se on aika hienoa minusta.
[Hississä lappu: epäkunnossa huolto tilattu].
Jari: Ei se mitään, mennään kotiin sitten.
[Päästiin onneksi sisään. Kiitos ihanalle RUSH Helsingin henkilökunnalle. Trampoliinipuisto Rush.]
Jari: Se mikä mielestäni on parasta siinä, että pystyn vielä valmentamaan pyörätuolissakin on se, että kun Benkku tekee jotain liikkeitä, niin tunnen sen itse omassa kehossa. Jos Benkku tekee vaikka taakse voltin kierteellä, niin tunnen sen niin kuin tavallaan liikkeenä omassa kehossa. Se on tosi hienoa!
”Järjestöjen ja lakimuutosten avulla voidaan tehdä paljon, mutta suurin muutos tapahtuu asenteissa”