Leinonen, Riikka & Tawast, Sofia (2024). Suuri valhe vammaisuudesta. Tammi.
400 s.
Kirjaa on markkinoitu yleistajuisena tietokirjana. Itse luonnehtisin sitä ehkä ennemmin henkilökohtaiseksi esseeteokseksi. Mikäli tässä oikeasti pyrittäisiin kertomaan kaikki vammaisuudesta yleisesti, tehtävä osoittautuisi mahdottomaksi. Teoksessa kuitenkin käsitellään vammaisuutta ilmiönä varsin kattavasti ja se on kirjoitettu helposti lähestyttävästi. Kokonaisuutta varten on muiden muassa haastateltu koko joukko asiantuntijoita ja vammaisaktivisteja.
Suuri valhe vammaisuudesta -teos nostaa esiin kirjoittajiensa henkilökohtaiset lähestymistavat ja kokemukset vammaisuuteen liittyen. Kun kirjoittajia on kaksi, näkökulmiakin on monta. Sofia Tawast on vammaisen lapsen äiti ja toimittaja, Riikka Leinonen puolestaan itse vammainen henkilö ja yhteiskunta-alan ammattilainen, joka on vasta vähän aikaa sitten aloittanut työt Vammaiset tytöt -median tuottajana.
Teos on ollut myyntihitti ja tekijät ovat olleet runsaasti esillä julkisuudessa. Se voitti marraskuussa tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Aihe on tärkeä ja selkeästi kiinnostaa suurta yleisöä. Kirjan menestykselle ja tekstin sujuvuudelle olennaisia ovat nimenomaan tekijöiden henkilökohtaiset – ja myös yhdessä kirjoitetut – pohdinnat ja kiinnostuksenkohteet, jotka nostetaan luvuissa etualalle. Kirjassa on omat lukunsa esimerkiksi esteettömyydestä, vammaisuudesta ja seksuaalisuudesta sekä vammaisuudesta populaarikulttuurissa. Tämä helpottaa kirjan lähestymistä, jos kaikki teemat eivät kiinnosta lukijaa yhtä paljon. Jokaisen luvun lopussa on myös selkokielinen tiivistelmä, josta käy ilmi sen keskeisin sisältö.
Mutta mikä sitten on suuri valhe vammaisuudesta? Kirjan nimi viittaa vammaisaktivisti Stella Youngin (1982–2014) kuuluisaan TedTalk -puheeseen. Young nosti esiin valheellisen ja tunnistettavan stereotypian vammaisuudesta hirveänä asiana ja onnettomuutena. Kuten Sofia Tawast sai lapsensa syntymän jälkeen ja tutustuttuaan vammaisaktivisteihin sosiaalisessa mediassa huomata, vammaisuus on itse asiassa melko tavanomaista. Yksi aktivisteista, joka häntä aiheeseen tutustutti, oli Riikka Leinonen. Näin he päätyivät työstämään yhdessä kirjan.
Ableismi eli vammaisia ihmisiä syrjivät rakenteelliset toimintakykyolettamat, määritellään heti kirjan alkupuolella. Tämä on hyvä ratkaisu, koska ableismi kiistatta heijastuu jossain vaiheessa lähes kaikkiin vammaisuuden ja vammaisten ihmisten elämän osa-alueisiin.
Kirjan näkökulmat ovat kiitettävän monipuolisia. Välillä ollaan silti liikaa kiinni ajatuksessa, että jokin kyvykkyyden taso olisi saavuttamattomissa suurelle osalle nimenomaan vammaisista henkilöistä. Vahingolliset kyvykkyysnormit koskevat monia ihmisiä. Kuitenkin, myös ajatus kyvyttömyydestä on yleisesti vammaisiin henkilöihin liitetty loukkaava stereotypia.
Suuri valhe vammaisuudesta ei esitä tyhjentävää ratkaisua syrjinnän ongelmiin tai yhtä totuutta vammaisuudesta, joka on aiheena kovin suuri. Kirja on silti tarpeellinen keskustelunherättäjä. Se avaa varmasti myös monelle vammaisalan ammattilaiselle uusia näkökulmia, joita he eivät ole aiemmin työssään kohdanneet tai tulleet ajatelleiksi. Erityisellä tarkkuudella kannattaa käydä läpi esimerkiksi kirjan luvut ableismista, esteett