Fleak: Kekseliäs ystäväni. Ohjaus Jens Møller. 84 min. K7.
Suomessa syyskuussa ensi-iltansa sai uusi lastenanimaatio Fleak. Siinä 11-vuotias Tuomas (ääniroolissa luonteva Urho Kuokkanen) joutuu onnettomuuteen, jossa halvaantuu. Asetelma käy ilmi heti kärkeen elokuvan trailerissa, jossa haikaillaan kävelykyvyn perään.
Ennakkomainontaa nähtyäni olin valmis inhoamaan elokuvaa. Kuvittelin sen kertovan lapsen ”paranemisesta” pörröisen ja söpön Fleakin mielikuvitusmaailman taikojen avulla. Vaikka taikoja välillä tehdään, tämä ei onneksi ole elokuvan keskeinen tai pysyvä idea. Enemmän tarina kertoo itsensä hyväksymisestä.
Halu kuvata vammautumista kunnioittavasti välittyi haastatellessani leffan kotimaisia tekijöitä, Urho Kuokkasta, tuottaja-käsikirjoittaja Antti Haikalaa sekä visuaalisesta ilmeestä vastannutta ohjaaja Mikko Pitkästä. Elokuva on ollut esillä lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla ja saanut levityssopimuksen Yhdysvaltoihin. Jossain on selkeästi onnistuttu.
Mielestäni kokonaisuudessa toimivinta oli veikeä Fleak ja sen huima mielikuvitusmaailma. Herkkujen perässä juokseva ja omaa nonsense-kieltään tauotta pölöttävä otus ihastuttaa taatusti kaikenikäisiä katsojia. Onnistunut osa juonessa – jossa on kaikuja Hayao Miyazakin Totorosta – on myös Tuomaksen perheen kissalla. Näiden rinnalla ihmishahmojen animointi jää ehkä hiukan valjuksi.
Olisin mielelläni katsonut Fleakia leffassa vähän enemmänkin. Nyt se oli lopulta sivuhahmo. Sen sijaan paljon tilaa sai Tuomaksen vastahakoinen sopeutuminen vammaisuuteen ja esimerkiksi kuntoutus. Kaikki tämä oli kuvattu uskottavasti. Huomasi, että vaikkapa pyörätuolilla liikkumiseen oli tuotannon aikana oikeasti tutustuttu.
Tarinana tai vammaisuuden kuvauksena Fleak ei tarjoa ainakaan itse vammaiselle katsojalle suuria yllätyksiä. Toisaalta jo se, että lastenelokuvassa on vammainen päähenkilö, on kansainvälisestikin katsoen melko uusi ja arvokas asia. Toivottavasti Fleak ja Tuomas ovat vasta alkua tällaisten hahmojen galleriaan. Ehkäpä tulevaisuudessa näemme lastenelokuvassa hahmon, joka vain sattuu olemaan vammainen ilman, että tarina kertoo siitä.
