Kynnys ry on antanut lausunnon Suomen kahdeksannesta määräaikaisraportista kansainvälisen CESCR-yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Sopimus koskee taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Tässä joitakin keskeisiä poimintoja lausunnosta. Kokonaisuudessaan lausunto on luettavissa lausuntopalvelussa.
Kynnyksen lausunnossa nostetaan esiin, ettei vammaisvaikutusten arviointia kokonaisuudessaan ole otettu säännönmukaiseksi osaksi lainsäädännön perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia, vaikka suuri osa lainsäädäntöuudistuksista koskettaa vammaisia henkilöitä. Lisäksi lainsäädäntöprosessissa ei riittävästi osallisteta vammaisjärjestöjä siitä huolimatta, että YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista tähän velvoittaisi. Tyypillisesti osallistaminen tapahtuu vasta lausuttaessa valmiista hallituksen esityksestä. Järjestöiltä on myös leikattu rahoitusta, mikä heikentää niiden mahdollisuuksia tukea lainvalmistelua.
Työelämän yhdenvertaisuuden osalta Kynnys huomauttaa, että kohtuulliset mukautukset ovat vain toissijainen keino edistää yhdenvertaisuutta. Valtionkin tulisi kiinnittää huomiota ensisijaisempiin keinoihin, kuten esteettömyyteen, saavutettavuuteen ja asenteisiin. Vammaisten henkilöiden työllisyystilanne on edelleen huono.
Kynnys huomauttaa, että monet vammaiset henkilöt ovat koko elämänsä minimitoimeentulon varassa, jolloin muutokset toimeentulossa tai menoissa saattavat ajaa henkilön taloudelliseen ahdinkoon. Budjettileikkaukset ja sosiaaliturvajärjestelmän supistaminen ovat yhteisvaikutuksiltaan osuneet suhteettomasti vammaisiin henkilöihin, jotka ovat keskimäärin pienituloisia ja joilla on tukitarpeita sekä vammasta johtuvia menoja. Uudistuksista ei ole tehty kattavia vammaisvaikutusten arviointeja.
Asiakasmaksukorotukset vaikeuttivat tilannetta erityisesti minimisosiaaliturvan varassa olevien henkilöiden kohdalla. Asiakasmaksukattosääntelyä ja -käytäntöjä ei ole yhdistetty ja asiakasmaksulain mukaisia maksuhuojennuksia ei myönnetä tarvetta vastaavasti, mikä aiheuttaa tarpeettomia ulosottoprosesseja ja toimeentulotuen piiriin joutumista. Lisäksi korkeat asiakasmaksut estävät palveluiden tarpeenmukaista käyttöä. Vammaistuki ei tyypillisesti riitä kompensoimaan vammaisuudesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia, saati paikkaamaan työmarkkinoiden epäyhdenvertaisuuden seurauksia matalasta tulotasosta.
Lasten oikeuksien osalta positiivista on, että uudessa vammaispalvelulaissa painotetaan vammaisten lasten asumista kotona sekä kotiin annettavia palveluita. Silti hyvinvointialueiden palvelut eivät ainakaan toistaiseksi ole mahdollistaneet sitä, että kaikki vammaiset lapset voisivat asua kotonaan.
Kynnys huomauttaa myös, että vammaiset naiset ovat muita naisia alttiimpia kokemaan lähisuhdeväkivaltaa sekä jäämistä ilman julkisen sektorin riittävää tukea. Konkreettisia kehitysehdotuksia tilanteen parantamiseksi ei ole toteutettu tai niitä ei esitellä raportissa.
Lisäksi Kynnys huomauttaa, ettei lainsäädäntö tue riittävästi esteettömien asuntojen rakentamista, minkä vuoksi vammaisille ja ikäihmisille sopivia asuntoja ei rakenneta tarpeeksi. Tämä ei mahdollista tavanomaista ja itsenäistä asumista tavallisessa asuntokannassa. Niin ikään terveydenhuollossa on edelleen esteellisiä toimitiloja, ilmoittautumispisteitä, hoito- ja tutkimusvälineitä, jotka heikentävät terveydenhuollon saavutettavuutta ja saatavuutta. Terveydenhuollossa on myös puutteita osaamisessa kohdata vammainen henkilö ja hänen tarpeensa. Digitaaliset ja liikkuvat palvelut eivät ole kaikilta osin saavutettavia ja esteettömiä.
Oppimisen tuen uudistuksen osalta Kynnys toteaa, etteivät sen tulokset ole vielä nähtävissä. Kouluopetuksen ryhmäkokoja on kuitenkin kasvatettu, tukitoimenpiteitä on riittämättömästi ja riittäviä oppimisen tuen resursseja on vaikea saada. Kokonaisvaltainen yksilöllisiä tarpeita vastaava tuki ja apu toteutuvat vaihtelevasti. Oppimisen tuen sääntelyn tarkentamisen lisäksi myös koulunkäynnin tukea olisi tarkennettava säädöstasolla. Tuen tarve on usein pitkäaikainen eikä sitä saa keskeyttää tai lopettaa nivelvaiheessa, kuten nyt toisinaan käy. Nivelvaiheissa on vahvistettava lapsen ja nuoren yksilöllisten tarpeiden ja tukitoimien ja niiden järjestämiseen liittyvän tiedon siirtymistä.
Aikuiskoulutustuen poisto puolestaan vaikuttaa olennaisesti yhteiskunnan ja yksilöiden sivistyspääoman karttumiseen. Tällä hetkellä moni aikuinen, mukaan lukien vammaiset henkilöt, eivät pääse opiskelemaan ja täydennyskoulutuksiin tuen poistamisen takia. Tämä on suuri heikennys koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen ja sivistyksen karttumiseen.
Lisätietoja
Annina Heini, va. toiminnanjohtaja
annina.heini (at) kynnys.fi, p. 040 9401399