Kynnys ry on antanut lausunnon eutanasialain säätämisestä Suomeen. Kynnys ei kannata eutanasian laillistamista. Sen sijaan erityisesti palliatiivisen hoidon resursseja ja laatua tulisi vahvistaa.
Kynnys ry kiittää kuulemis- ja lausuntopyynnöstä ja esittää lausuntonaan seuraavaa:
Kynnys ei kannata eutanasian laillistamista. Toteamme ensinnäkin, että vaatimukset eutanasian laillistamisesta ovat nostaneet esiin monia riskejä ja uhkakuvia erityisesti vammaisten henkilöiden ja vammaisuuden näkökulmista liittyen mm. ihmisarvoon tai ihmisarvoisen elämän määrittelyyn. Yksilön itsemääräämisoikeus ja halu kuolla arvokkaasti ovat tärkeitä asioita, mutta eutanasian laillistamisessa on monia ongelmakohtia. Elämme yhteiskunnassa, jossa on jatkuvasti keskustelussa hoidon priorisointi ja resurssien riittävyys. Näihin liittyvää lainsäädäntöä kehitetään ja laaditaan eettisiä periaatteita, joiden valmistelu on aloitettu kustannussäästöjen näkökulmasta. Tämä aiheuttaa pelon, että portin avaaminen eutanasialle avaa portin eutanasian priorisoinnille siinäkin tilanteessa, että muita vaihtoehtoja olisi. Eutanasiaa koskevan lainsäädännön kohdalla on erityisen keskeistä ajatella heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ihmisoikeuksia.
Eutanasian laillistamisen riskit
Eutanasian laillistaminen voi siis olla hyvin ongelmallista nykytilanteessa, jossa resurssit eivät riitä takaamaan kaikille kunnollista terveydenhoitoa, palveluita, palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa. Koronapandemian aikaan Kynnys nosti mediaan tiedon hoidonrajauksista ja priorisoinneista, joita oli tehty perusteetta kehitysvammaisille henkilöille. Vaikka virallista ohjeistusta silloin korjattiin, voivat nämä asenteet silti olla olemassa käytännön hoitotyössä. Lisäksi järjestöjen tietoon tulee edelleen satunnaisia tapauksia, joissa esimerkiksi lapselle on tehty hoidonrajauspäätös, vaikkei lapsen terveydentila ole ollut lähelläkään kuolemaa. Eutanasian laillistaminen tällaisessa toimintaympäristössä voi lisätä eriarvoisuutta ja pelkoa siitä, että hoidon sijasta henkilölle tarjotaan eutanasiaa.
Lakialoitteessa eutanasian suorittamiselle on asetettu monia rajauksia ja edellytyksiä, jotka äkkiseltään tuntuvat olevan aukottomia ja jotka estäisivät riskit eutanasian käytön laajentumisesta. Näin ei kuitenkaan aukottomasti ole. Ajan saatossa käytännön soveltaminen sisältää mahdollisuuksia sille, että eutanasiaa koskevaa lainsäädäntöä lähdetään viemään väljempään suuntaan. Kärsimystä, arvokkuutta ja elämän merkityksellisyyttä tarkastellaan helposti suhteessa toimintakykyyn ja riippumattomuuteen muiden ihmisten avusta ja tuesta. Tämä puolestaan on yhteydessä siihen, miten terveydenhuollossa ja laajemmin yhteiskunnassa suhtaudutaan vammaisuuteen. Yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset vaikuttavat lopulta myös vammaisten henkilöiden omaan käsitykseen heidän elämänsä arvokkuudesta ja mielekkyydestä. Lisäksi puutteelliset palvelut ovat omiaan pahentamaan kokemusta elämän mielekkyydestä ja viemään ajatuksia kohti yleisesti hyväksyttyä kuolemaa. Eutanasia ei ole ratkaisu ongelmiin, jotka johtuvat asenteista ja puuttuvista resursseista. On myös riski sille, että eutanasiapyynnön jälkeen tehtävissä haastatteluissa ei syvemmin selvitetä todellisia syitä, jotka saavat henkilön toivomaan kuolemaa. Tähän lääkäreillä ei välttämättä ole erityisosaamista.
Vaikka lakiesityksen kriteerit vaikuttavat tiukoilta, valitettavasti kokemukset muista maista osoittavat, että rajaukset voivat muuttua ajan myötä. Kehitysvammaliitolta saadun tiedon mukaan esimerkiksi Kanadassa vuonna 2016 säädettyä lakia on jo väljennetty niin, että eutanasia ja avusteinen kuolema ei enää vaadi kuolemaan johtavaa sairautta vaan riittää, että sairaus on parantumaton. Vuonna 2027 astuu voimaan lisäys, joka mahdollistaa eutanasian psyykkisesti sairaille ihmisille. Belgia ja Alankomaat sallivat eutanasian myös lapsille. Eli kun aloitetta on lähdetty kannattamaan Suomessa kansainvälisiin esimerkkeihin peilaten, on huomioitava tämä kehityskulku.
On huomattava, että joskus lääkärit ovat myös arvioineet kuoleman olevan henkilöllä lähempänä kuin se todellisuudessa on ollut. Räikeimmissä esimerkeissä arvio on mennyt pieleen vuosikymmenillä. Tämä on erityinen riski niissä tilanteissa, joissa on kyse sellaisesta harvinaisesta sairaudesta, jonka osalta ei Suomessa ole lääkäreillä edes osaamista.
Oikea ratkaisu on palliatiivisen ja saattohoidon kehittäminen
Palliatiivisella hoidolla lievitetään parantumattomasti sairaan ihmisen kärsimystä sekä vaalitaan elämänlaatua elämän viimeisinä viikkoina tai päivinä. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Saattohoidon kehittäminen Suomessa on edelleen kesken. Monilla alueilla laadukas saattohoito on vaikeasti saavutettavissa. Suomessa ei vielä ole lakia saattohoidosta, vaikka edellisen eutanasia-aloitteen seurauksena tehdyssä työryhmän raportissa sitä suositeltiin. Olisi ristiriitaista säätää eutanasiasta lailla, kun palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa ei ole määritelty lainsäädännössä, vaan ainoastaan suositusten tasolla.
Keskustelu eutanasiasta on tärkeää, mutta sitä ei voida käydä irrallaan sen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Ihanteellisessa maailmassa lakialoitteen mukainen eutanasia voisi tietyin rajauksin toimia. Käytännössä emme usko sen toteutuvan esitetyllä tavalla ilman, että sen seurauksena aiheutettaisiin tarpeettomia kuolemia liian aikaisin. Lisäksi kriteerien väljentämiselle muodostuu aito riski erityisesti yhteiskunnassa, jossa säästöjä haetaan kaikkialta. Eutanasian mahdollistavan lainsäädännön sijasta tulisi vahvistaa yleisesti terveydenhuollon ja erityisesti palliatiivisen hoidon resursseja ja laatua.
Mikäli eutanasiaa koskevan lain valmistelua aletaan riskeistä huolimatta toteuttaa, sen rinnalla on välttämätöntä varmistaa palliatiivisen hoidon laadun ja resurssien kehittäminen sekä aloittaa palliatiivista hoitoa koskevan lainsäädännön valmistelu.
Lisätietoja: juristi Mika Välimaa, p. 045 773 10105, mika.valimaa@kynnys.fi.